Äänimaiseman rytmit kertovat meille arkista tietoa ympäristöstämme. Ne luovat kaupunkilaisille tunnetta ympäristön hallinnasta, kertovat paikkojen arvosta ja suhteestamme toisiin toimijoihin. Rytmejä analysoimalla saadaan toisenlainen näkökulma ympäristön tapahtumiin ja kuultavaan infrastruktuuriin. Nykyään tutkijan avuksi on tarjoutunut myös uusia havainnoinnin apuvälineitä, kuuntelevia koneita.

Muutama vuosi sitten otin kaksi kuvaa istanbulilaisen hotellin ikkunasta. Kuvissa näkyy, miten vilkkaasti liikennöity Barbaros-bulevardi laskee rantaan Beşiktaşissa, jonka lauttalaiturit palvelevat Bosporin varrella matkaavia. Hotellin paksut ikkunat eristivät minut näkymän äänimaisemasta täysin, mutta maiseman tohinaa katsellessani aloin muistella alueella kuulemaani toivoen, että lintuperspektiivi auttaisi minua muistelemaan äänimaisemaa ja siinä toistuvia rytmejä.

Kuten valo tuo rakennetun tilan nähtäväksi, tuo ääni sen kuultavaksi. Ajallisuuteen sidottuna ääni muokkaa tilasta alati muuttuvaa, resonoivaa ja siinä tapahtuvasta toiminnasta kertovaa. Muuttuvuudessaankin äänimaisemassa on kuultavia ja toiminnallisia toistuvuuksia, sosiologi Henri Lefebvren sanallistamana rytmejä. Kaupunkien äänitilojen yksityisyyttä ja julkisuutta tutkineena minua kiinnostaa näiden rytmien jakautuminen julkisiin, yhteisiin ja yksityisiin. Miten kerrostamme omat äänelliset rytmimme toisten kuultavaksi ja miten mukaudumme yhteisiin toistuvuuksiin? Miten miljoonakaupungin julkista äänitilaa reguloidaan ja millä perustein?

Päivän kierto bulevardilla

Näiden kuvien julkinen kaupunkiäänitila on päiväsaikaan täynnä liikettä ja infrastruktuuria. Ylämäkeen kaasuttavat bussit, autot ja rekat käyttävät rennosti äänitorviaan varhaisesta aamusta. Lokit nauravat ja kiekuvat päivänvalossa, hiljeten illan tullessa. Jalankulkijoiden askelrytmi on reipasta. Ruokakojujen ja myymälöiden äänet ovat maltillisia, kuultavissa vain lähietäisyydeltä. Iltaisin sivukujilta kantautuu rytmikästä taustamusiikkia, kunnes alue rauhoittuu puolen yön jälkeen herätäkseen taas vähän ennen aamunsarastusta. Kellontarkasti kuuluvat rukouskutsuhuudot jäävät muun vilinän alle, mutta muistuttavat itsestään kaikuvana kudoksena alueen päällä.

Äänelliset rytmit kertovat infrastruktuurista

Olen kerännyt tätä aineettomaksi kulttuuriperinnöksi ymmärtämääni materiaalia tarkemmin osaksi tutkimuspäiväkirjojani. Päivällä rantalaitureilla kuuli vielä muutamia vuosia sitten elektronisten matkalippujen aktivoinnin ryppäitä sekä ”puhuvia” ja piipittäviä liikennevaloja. Puhuvat liikennevalot ovat taitaneet jo kadota, samoin kuin Suomessa juuri S-marketin puhuvat itsepalvelukassat. Molemmista on jäänyt jäljelle vain elektroniset piippaukset. Iltaisin taas voi edelleen törmätä erityisesti pelisesongin aikaan jalkapallofanien laulaviin kulkueisiin tai voi kuunnella aaltojen rytmikästä loisketta vasten Bosporin rantatörmää. Nämä äänet luovat eri tahtiin toistuvia rytmejä. Joidenkin toistuvuus on päivittäistä, joidenkin viikoittaista. Joillain äänillä on kalendaariset sesonkinsa, jolloin ne nousevat osaksi vuodenkiertoa juhlien, festivaalien tai luonnonilmiöiden osana.

Kun rytmit muuttuvat osaksi arkea, rutiineja ja kehoja, ei niihin kiinnitetä välttämättä enää aktiivista huomiota. Sisäistetyt äänelliset rytmit vaikuttavat kuitenkin, vaikka emme ajattelisikaan niitä sen kummemmin. Tästä esimerkkinä on esimerkiksi liikenteen kohinaan tai ohiajavaan junavuoroon tottunut nukkuja, jonka on vaikeaa saada unta liiassa hiljaisuudessa tai hän herää siihen, että junavuoro jääkin ajamatta.

Havainnoinnin apuvälineistä

Ääniympäristöön adaptoituminen onkin rytmintutkijalle toistuva ongelma. Keskittymisen ja havainnoin ylläpitäminen käy työstä. Äänimaiseman rytmien tutkimukseen on viime vuosina tullut uusia apuvälineitä. Kuulonvaraisen liikennelaskennan tai muiden pitkäjänteisten ja paljon herkeämätöntä keskittymistä vaativien aineistonkeruumenetelmien rinnalle on tullut konekuuntelun tarjoamia mahdollisuuksia.

Ihmiskorvien kuulo- ja keskittymiskyvyn ylittävä kuunteleva kone on väsymätön tallenteiden analysoija ja kykenee erottelemaan siitä yksittäisiä äänilähteitä koko ajan paranevalla tarkkuudella. Tällainen analyysi on suureksi avuksi, kun muodostetaan laajempaa kuulokuvaa kohteena olevan alueen ääniympäristöstä. Äänimaiseman analysoinnissa se on kuitenkin vain analyysia tukeva apuväline, koska äänimaiseman käsite itsessään sisältää ymmärryksen koetusta ja tulkitusta ääniympäristöstä. Mikrofonin kautta ympäristöä tarkasteleva ohjelmisto ei kykene erittelemään äänilähteitä yksityisen, yhteisen tai julkisen äänimaiseman kokemuksen osaksi.

Ajallinen ymmärrys äänitilasta

Äänitilan rytmien ymmärtäminen on tärkeää ennakoitavuuksien ja odotustemme kannalta, jotka luovat kaupunkilaisille tunnetta ympäristön hallinnasta ja välittävät siitä arkista tietoa. Ymmärtäminen on tärkeää myös oman toiminnan lomittamiseksi tai yhdistämiseksi muiden tekemisiin. Rajankäynti yksityisen ja julkisen tilan välillä käydään usein kuuluvuudessa. Rytmit kertovat meille sosiaalisista suhteista, paikkojen arvosta, suhteestamme toisiin toimijoihin, menneestä ja tulevasta. Ne liittävät kaupunkilaiset osaksi ympäristöään.

Istanbul. Näkymä Barbaros-bulevardille yöllä. Kuva Kuva: Meri Kytö.

Aloituskuva: Näkymä Barbaros-bulevardille päivällä. Kuva: Meri Kytö.