Kaupunkiaktivismi on omaehtoista toimintaa, joka muokkaa kaupunkitilaa kohti hyväksi koettua ympäristöä. Vuoden kaupunkikirjoitus -palkinnon saaneet kirjoittajat kertovat artikkelistaan, joka rinnastaa kaupunkiaktivismin ITE-taiteeseen.

Kaupunkikehitystä ei voi hallita pilkkomalla sitä erillisiin osiin, kuten talouteen, liikenteeseen ja maankäyttöön. Kokonaisuus on aina joko enemmän tai vähemmän kuin osiensa summa. Väitöskirjassani Zoning for Zero – Climate Impacts of Zoning Plans in a Nordic Context etsin tälle ilmiölle määrällisiä todisteita ilmastovaikutusten näkökulmasta yhdistämällä kriittistä realismia kaavoitukseen data-analytiikan metodeilla. Miten juuri kriittinen realismi voi auttaa kaavoitusta siirtymään kohti ilmastoystävällisempää suuntaa?

Kaupungit eivät ole yhdenmukaisia eivätkä ole koskaan olleetkaan. Alueet eriytyvät muun muassa siitä syystä, että talous ohjaa niitä eriytymään. Tulossa oleva lainsäädäntö voi tehdä tästä kehityksestä entistä jyrkempää. Keskeinen kysymys ei ole eriytyminen sinänsä, vaan se, milloin siitä tulee ongelma.

Onko Helsingin metroasemien alkuperäinen arkkitehtuuri vaivihkaa häviämässä? Liikenteen tilat voivat liukua helposti ohi, esiintyä vain osana kaupungin toimintaa. Kuitenkin Helsingin 1980–1990-lukujen metron historia osoittaa sen vaunujen, sisustuksen, opasteiden ja asemien sisältävän omaleimaista muotoilua. Nyt asemien uudistaminen ja purkaminen kiihtyy.

Kaupungilla liikkuminen sai näyttämöllisen luonteen 1700-luvun Lontoossa. Anonyymiksi muuttunut kadun julkisuus teki keinotekoisten roolien esittämisen mahdolliseksi. Tämä herätti levottomuutta: oliko kadun teatterilla tuhoisa vaikutus moraaliin, sukupuolirooleihin ja ihmisen identiteettiin?

Suomessa puretaan rakennuksia ennätysmääriä, vaikka purkaminen lisää rakentamisen ilmastokuormaa. Voisiko ongelma liittyä myös siihen, miten rakennusperintöä määritellään ja mitä pidämme säilyttämisen arvoisena?

Kaupunkisuunnittelussa on tänään vallalla yksi ahdas ihannekuva, vaikka kaupungin monimutkaisuus ja monimuotoisuus vaatisi tilan jättämistä epävarmuudelle ja uusille avauksille ottaa ympäristö huomioon.

Kaupunkiympäristö rakentuu paitsi fyysisestä kaupunkitilasta myös paikkoihin liittyvistä muistoista, kokemuksista ja kuvitelmista. Muistetut ja kuvitelmiinkin pohjaavat menneisyyden kerrokset vaikuttavat siihen, kuinka toimimme kaupungissa ja miten arvotamme ympäristöämme.

Kenen ehdoilla kaupunkikuvaa rakennetaan ja millaiset arvot sitä ohjaavat? Tarkastelemme Helsinki Gardenin suunnitteluprosessin kautta sijoittajavetoisen kaupunkikehittämisen ja kulttuuriperinnön vaalimisen yhteensovittamattomuutta.

Kaupungilla on jokaiselle asukkaalle erilaiset kasvot ja oma kertomuksensa hyvästä kaupunkielämästä. Myös suunnittelussa luodaan kertomuksia. Millaisena Helsingin kaupunkisuunnittelussa esitetään toivottu kaupunki ja hyvä kaupunkilainen, ja ohjaako tämä arvojamme?

Helsinki torjuu segregaatiota lisäämällä omistusasumista kaupungin laitamilla sijaitseviin lähiöihinsä. Eriarvoisuutta ehkäisevä asuntopolitiikka saattaakin kääntyä päälaelleen, kun pelkkä segregaatiomittareiden tuijottaminen sulkee silmämme muilta sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta aiheuttavilta rakenteilta.

Neuromoninaisempi kaupunki on selkeä, rauhallinen, joustava, ennakoitava ja asenneympäristöltään suvaitseva.

Aukio on kaupunkitilan fokus. Se on historian kuluessa koonnut piiriinsä sekoittunutta hyörinää, uskonnollisia kulkueita, vallan koreografiaa, edustavaa näyttäytymistä. Tässä katsauksessa tarkastelen aukion roolin muodonmuutoksia Euroopassa keski- ja uuden ajan taitteesta 1700-luvulle.

Yhteiskunnan kriisiherkkyys on kasvanut. Kriiseissä tulee pitää huolta haavoittuvimmista ihmisistä. Hoivan tarve myös laajenee henkisen kriisinkestävyyteen. Kaupungeissa huolet ja riskit tiivistyvät.

Arjen kaupunkihoiva on alhaalta ylöspäin suuntautuvien käytäntöjen ja hyvinvointivaltion rakenteiden välimaastossa tapahtuvaa toimintaa. Se on usein vapaaehtoista, väliaikaista ja epätasaisesti jakautunutta, mikä haastaa kaupunkihoivan pitkäjänteisyyttä.

Mitä tapahtuu, jos alamme tanssia puistossa ilman koreografiaa ja suunnitelmaa, mutta yhdessä? Puistojortsut on tarina liikkeestä, joka tekee ihmiset ja tilan näkyväksi.

Maahanmuutosta puhutaan usein kielteiseen sävyyn. Väitän, että rauhanomaisen yhteiselon vahvistamiseen tarvitaan lisää arkisia kohtaamisia. Museoiden yhteisötyö on yksi radikaalin hoivan ilmentymä, jossa nämä monimittakaavaiset kohtaamiset mahdollistuvat.

Yhteisöasuminen tarjoaa vastavoiman yksilökeskeisyydelle: jaetut tilat ja arki luovat osallisuutta, naapuruutta ja huolenpitoa. Kirjoitus tarkastelee, millaista huolenpidon kulttuuria rakentuu yhteisöllisissä senioritaloissa.

Yksittäinenkin kaupunkilainen voi hoitaa ja pitää huolta omasta ja yhteisestä kaupunkiympäristöstä. Esittelemme Koko Kylän Pihan taiteellisen talkkarin, joka on huolehtinut hylätystä korttelialueesta Tampereella yli 20 vuoden ajan.

Helsingin ensimmäinen jalankulkutunneli oli yritys sisällyttää kävely autokaupunkiin ohjaamalla se omiin kaupallisiin tiloihinsa. Valmistuttuaan tunneli toi julkiseen keskusteluun kaupungin kirjavan sosiaalisen todellisuuden sekä kysymykset jalankulkijoiden oikeuksista.

Suomessa oppilasmäärän väheneminen ja kuntien talouspaineet pakottavat pohtimaan kouluverkkoa uudel-leen. Artikkeli avaa, miten koulujen liikenteellisen saavutettavuuden tarkastelu eri tavoin voi tukea kouluverkko-suunnittelua.

Liikkumisen kestävyysmurros vaatii ymmärrystä asukkaiden tavoista ja elämäntyyleistä. Elämäntyylitutkimus tukee suunnittelua valottamalla kuinka eri ryhmät liikkuvat ja käyttävät kaupunkia.

Voiko lasten ja nuorten aktiivista ja kestävää liikkumista edistää käytäntöteoreettisesti kehystetyillä, monitasoisilla interventioilla? Tätä selvitetään JULKINE- ja CHIFAM Travel- tutkimuksissa.

Lyhyiden koulumatkojen kulkeminen autokyydeillä on ilmiö, joka ruuhkauttaa koulujen lähiympäristöt aamuisin ja vähentää kävellen ja pyörällä kuljettuja koulumatkoja. Liikennejärjestelyillä voitaisiin vähentää lyhyiden autokyytien houkuttelevuutta.

Paikat ovat voimakkaasti yhteydessä kollektiiviseen muistiin. Villingin saaressa sijaitseva arkkitehtien Villa Oivala on yhteisöllisen muistin tietovaranto ja tarinoita aktiivisesti tuottava ympäristö.

Kaupunkipuusto tuottaa ilmastohyötyjä ja tukee ihmisten ja muiden lajien hyvinvointia. Tätä potentiaalia ei ole kuitenkaan otettu huomioon riittävästi. Osoitan, miksi puuston vaaliminen on tärkeää ja miten sitä tulisi tehdä.

Modernin arkkitehtuurin sisätilat ovat yksi ajankohtaisimmista kulttuuriperinnön vaalimisen kysymyksistä. Modernismia edustavat julkiset sisätilat ovat kuitenkin aliedustettuja suojelukohteita huolimatta siitä, että ne ovat usein nimekkään arkkitehdin ja sisustusarkkitehdin yhteistuotoksia.

Kaupunkien kestävyys on herättänyt runsaasti keskustelua niin tutkijoiden kuin poliitikkojen ja kansalaisten keskuudessa. Mutta mitä kestävyys tarkoittaa naapurustojen tasolla? Helsingin yliopiston kaupunkitutkimusinstituutti Urbaria kutsui yhteen yli 50 asiantuntijaa etsimään indikaattoreita, jotka auttavat mittaamaan ja ymmärtämään kestävyyttä kaupunkien kortteli- ja naapurustoaluetasolla.

Kriittinen tarkastelu kasautumishyötyjen, saavutettavuuden ja kaupunkirakenteen suunnittelun haasteista. Onko korkea rakentaminen todella tehokkain ratkaisu vai tarjoaako matala ja tiivis paremmat edellytykset?

Kööpenhaminalainen Folkehuset Absalon on kaupungin merkittävin yhteisöruokailupaikka. Sijainti kaupungin keskustassa sekä projektin takuumiehenä toiminut vakavarainen yrittäjäperhe ovat olleet merkityksellisiä hankkeen toteutuksessa.

Miten aukiot voivat palvella paremmin lapsia ja nuoria? Artikkeli tutkii leikin, liikkeen ja monikäyttöisyyden merkitystä elävien ja inklusiivisten kaupunkitilojen kehittämisessä.

Hietalahden alue on Helsingin keskustan kauneimpia alueita, jossa pääosassa ovat kuitenkin autot, ja liikennealueiden ulkopuolella on aika vähän säpinää ydinkeskustaan verrattuna. Keskusta-alueen laajentuminen länteen olisi perusteltua, koska tulevaisuudessa Hietalahden alue on ensimmäinen osa historiallista keskustaa Jätkäsaaresta ja Hernesaaresta saavuttaessa.

Helsingin keskustaa luonnehtii puistokatujärjestelmä, jossa empiren ruutukaava liittyy puistomaisten katujen ja torien välityksellä mereen. Ratkaisu on osa Johan Albrecht Ehrenströmin 1810-luvun suurta suunnitelmaa maan uudesta pääkaupungista. Hänen asemakaavojensa merkitystä Helsingille ei voi sivuuttaa, sillä niillä luotiin uuden pääkaupungin perusratkaisut.

Julkinen tila on arkkitehtuurihistorian tutkimusalue, joka yhdistää menneisyyden ja nykyhetken. Julkisen tilan historia heijastaa kulttuurin ja yhteiskunnan kehitystä ja sen ihanteita. Julkinen tila on keskeinen nykypäivän demokratian ja julkisuuden areena, joka rakentuu tilan historiallisten kerrostumien varassa. Julkisen tilan historian merkityksen tunnistaminen on tärkeä tekijä ohjaamassa tilan kehittämistä ja käyttöä nykypäivässä.

Poimia kukkia kaupungilla -projekti lähestyy kaupunkitila siinä luonnonvaraisesti kasvavien kukkien värien näkökulmasta.

Äänimaiseman rytmit kertovat meille arkista tietoa ympäristöstämme. Ne luovat kaupunkilaisille tunnetta ympäristön hallinnasta, kertovat paikkojen arvosta ja suhteestamme toisiin toimijoihin. Rytmejä analysoimalla saadaan toisenlainen näkökulma ympäristön tapahtumiin ja kuultavaan infrastruktuuriin.

Huomattava osa kaupunkien aukioista on liikennekäytössä. Monesti ne ovat kiertoliittymiä vaikka niitä kutsutaankin liikenneympyröiksi. Käsitesekaannus tuottaa myös liikennevahinkoja.

Kiinteistökehittäminen haastaa kaupunkisuunnittelun käytäntöjä ja kulttuuriympäristön suojelun tavoitteita. Paula Julin tutki väitöskirjassaan, miten kehittäjät ja suojelijat perustelevat näkemyksiään.

Kaupunkien kasvu on tuonut niin mahdollisuuksia kuin uusia uhkakuvia perinteisille aukioille. Globaalin markkinatalouden aikakaudella aukiot ovat ennen muuta alustoja, joissa käyttäjät, pääoma ja informaatio risteävät.

Rakennussuojelun sanoitetut tavoitteet ja käytännön toteutuminen ovat usein ristiriidassa keskenään. Reetta Nousiainen tarkastelee väitöstutkimuksessaan suojelun nykytilaa Suomessa ja nostaa esille yhteiskunnallisia rakenteita ja kulttuurisia toimintatapoja, jotka aiheuttavat ja ylläpitävät ristiriitaisuutta.

Nykyisessä merkityksessään aukio-sana on melko uusi lisä suomen kieleen. Ensimmäinen rajattu kaupunkitila on kuitenkin luotu 1300-luvun taitteessa.

Kasarmitorilla väliaikaiseksi rakennetun näyttelyhallirakennuksen paikalle on tavoitteena rakentaa kaksi kertaa suurempi uusi toimistorakennus. Asemakaavan muutosehdotus julkaistiin tammikuussa 2024.

Senaatintori on paikallisesti ja kansallisesti tärkeä aukio, jossa on vietetty arkea ja juhlaa, esitetty valtasuhteita ja luotu suomalaisuutta.

Hakaniementorin ympäristö on ollut jatkuvan muokkauksen ja uudelleen järjestelyjen kohteena.

Kaupungit kätkevät sisäpihoilleen tuntemattoman maailman, joka tarjoaa viihtyisät puitteet keskustan elävöittämiselle.

Valotaide tuo lisäarvoa asuinalueelle.