Olemme tunnistaneet Transformative Cities -hankkeessa kirjon liikkumisen elämäntyylejä käyttämällä Espoossa, Oulussa ja Lahdessa kerättyjä karttakyselyaineistoja. Eri elämäntyyleissä painottuvat erilaiset sosiodemografiset ryhmät, kulkutapavalinnat ja asuinpaikat. Tässä tekstissä pohdimme, miksi elämäntyylitieto on tärkeää ja miten sitä voidaan hyödyntää kaupunkien suunnittelussa ja päätöksenteossa.

Kohti kestävämpää kaupunkiliikennettä

Liikenteen sähköistymisellä on keskeinen rooli henkilöliikenteen päästöjen hillitsemisessä. On kuitenkin arvioitu, että EU:n päästötavoitteisiin pääseminen vuoteen 2050 mennessä ei onnistu ilman muutoksia liikenteen kysynnässä ja kulkutavoissa. Autoilu dominoi käyttövoimasta riippumatta suhteettomasti kaupunkien katutilaa, ja siitä aiheutuva liikkumattomuus ja saasteet sairastuttavat meitä fyysisesti ja henkisesti. Kestävän liikkumisen kulkutapaosuutta kasvattamalla voidaan parantaa liikenteen turvallisuutta ja toimivuutta, tukea kansanterveyttä ja elävöittää kaupunkiseutuja.

Siksi kaupunkiliikkumisen kestävyysmurrosta on teknologisen kehityksen sijaan tavoiteltava ennen muuta vähentämällä liikkumisen tarvetta ja siirtämällä liikkumista autoilusta kestäviin kulkutapoihin. Näiden tavoitteiden edistämiseksi tarvitaan uutta tietoa liikkumisen elämäntyyleistä. Liikkumisen elämäntyylit koostuvat kulkutapavalinnoista ja liikkumisen maantieteestä, mutta myös yksilöllisistä asenteista ja mieltymyksistä. Tämän tiedon avulla suunnittelun on mahdollista vastata entistä paremmin kaupunkilaisten tarpeisiin. Lisäksi elämäntyylitutkimuksen tavoitteena on tehdä näkyväksi vallitsevia liikkumisen normeja ja narratiiveja sekä kannustaa kaupunkilaisia osallistumaan aktiivisemmin kestävän tulevaisuuden rakentamiseen.

Oletuksista evidenssiin, keskiarvoista moninaisuuteen

Kaupunkien suunnittelu on perinteisesti nojannut määrälliseen dataan, kuten liikennelaskentoihin, väestöennusteisiin ja kaavoihin. Vaikka tällaiset aineistot ovat välttämättömiä, ne tarjoavat rajoittuneen kuvan kaupunkilaisten eletystä todellisuudesta. Suunnittelu ja päätöksenteko perustuukin usein pinnallisiin oletuksiin siitä, kuinka kaupungissa eletään. Elämäntyylitiedon avulla pyritään tuomaan suunnittelun tueksi syvempi katsaus kaupunkilaisten arkeen: kuinka ihmiset liikkuvat, mitä he arvostavat ja mitkä tekijät ohjaavat arjen valintoja.

On yleisesti tiedossa, että kaupunkirakenne vaikuttaa keskeisesti liikkumiskäyttäytymiseen, ja alueelliset erot asumisessa ilmenevät esimerkiksi auton omistuksessa. Kaupunkien reuna-alueilla kotitaloudet ovat harvoin autottomia, kun taas autottomuus ja kestävien kulkutapojen käyttö korostuu tiiviisti rakennetuilla alueilla.

Elämäntyylitutkimus kuitenkin paljastaa, että ympäristön rakenteelliset tekijät eivät yksin määrää ihmisten valintoja. Monet kaupunkilaiset toteuttavat liikkumisen elämäntyyliään myös rakennetun ympäristön ohjausvaikutuksista huolimatta. Esimerkiksi kaupunkien keskustoissa asuu ihmisiä, jotka kulkevat lyhyetkin matkat autolla. Toisaalta osa haja-asutusalueilla asuvasta väestöstä ei koe tarvitsevansa autoa arjessa liikkumiseen. Fyysisen ympäristön ja arjen tarpeiden lisäksi liikkumistavat muovautuvat identiteetin, arvojen ja rutiinien pohjalta. Näin ollen yhden koon ratkaisuja kaupunkien muotoilulle ei ole.

Ei myöskään ole olemassa keskivertokaupunkilaista. Kaupungeissa elää rinnakkain perheitä, opiskelijoita, ikäihmisiä ja monia muita ryhmiä, joiden tarpeet ovat yksilöllisiä. Muun muassa digitalisaation, globalisaation ja individualisaation myötä elämäntyylit ovatkin moninaisempia kuin koskaan ennen.

Kaupunkilaisten liikkumistavat ovat viime kädessä monimuotoisia ja dynaamisia: suurin osa väestöstä liikkuu viikottain käyttäen vähintää kahta eri kulkutapaa tarpeen mukaan, etenkin jos henkilöautoa ei ole käytettävissä. Elämäntyylien moninaisuuden tunnistaminen tarjoaa lähtökohtia elettävämmän ja kestävämmän kaupungin suunnittelulle.

Elämäntyylitiedon hyödyntäminen käytännössä

Tutkimushankkeessamme olemme monitoroineet uuden pikaraitiotien vaikutuksia asukkaiden liikkumistottumuksiin pääkaupunkiseudulla. Olemme lähestyneet aihetta juuri elämäntyylitiedon kautta ja tarkastelleet keitä uudet käyttäjät ovat, mitä kulkumuotoja pikaraitiotie mahdollisesti korvaa ja kuinka uusi joukkoliikenneväline on otettu käyttöön eri alueilla.

Tulokset osoittavat, että asukkaiden reaktiot pikaraitiotien avautumiseen vaihtelevat elämäntyyleittäin. Lisäksi vaikutusten alueelliset erot ovat merkittäviä. Erityisen kiinnostavaa on ollut huomata, että pikaraitiotie on onnistunut houkuttelemaan myös autoilijaryhmiä, joille pikaraitiotietä edeltänyt bussilinja ei ole ollut houkutteleva vaihtoehto.

Tutkimuksemme tulokset viittaavat siihen, että investointien vaikutukset kietoutuvat tiukasti elämäntyyleihin, preferensseihin ja arvoihin, sekä kontekstina toimivaan alueeseen. Mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle.

Elämäntyylitieto suunnittelun tukena

Yleistetysti kaupunkilaisten liikkumiskäyttäytymistä ohjaa helppous. Käytännössä kulkutavaksi valitaan se saavutettavissa oleva vaihtoehto, joka koetaan mukavaksi ja vaivattomaksi. Kaupunkeja tulisikin suunnitella siten, että kestävät kulkutavat ovat arjen tasolla houkuttelevin vaihtoehto. Elämäntyylitieto auttaa tunnistamaan mitä helppous merkitsee eri ryhmille.

Elämäntyylitieto mahdollistaa entistä informoidummat toimet ja investoinnit tulevaisuudessa. On keskeistä parantaa kävelyn ja pyöräilyn olosuhteita ja viherympäristöjen laatua siellä, missä sille on eniten kysyntää. Kysyntää voi liikkumistarpeiden lisäksi löytää terveelliselle, taloudelliselle tai laadukkaalle kaupunkielämälle. Ihannetilanteessa elämäntyylitieto ja suunnittelu muodostavat toisiaan vahvistavan kierteen: ymmärrys arjesta ohjaa toimenpiteitä, jotka puolestaan voivat ohjata elämäntyylejä kestävämpään suuntaan.

Elämäntyylit muuttuvat spontaanisti

Kultivoimalla kaupunkielämän narratiiveja, joissa autoilu ei ole saavutettavuuden keskiössä voidaan saavuttaa merkittävää vipuvoimaa kehittää kestävää liikkumista tukevia rakenteita ja uudelleenjärjestää katutilaa ihmisten ja kaupunkiluonnon käyttöön. On huomionarvoista, että elämäntyylit eivät ole pysyviä, vaan muuttuvat spontaanisti. Elämän taitekohdat – kuten muuttaminen tai muutokset kotitalouden kokoonpanossa – avaavat ikkunoita liikkumistyylien muutokselle. Strategisilla toimilla voidaan suojella jo omaksuttuja kestäviä elämäntyylejä ja toisaalta tuupata uusille alueille muuttavia kotitalouksia kohti kestävämpiä liikkumisen käytänteitä.

Polkuriippuvuuksista johtuen autoriippuvaisten liikkumistapojen muuttaminen kaupungeissamme on hankalaa. Asteittaista kestävyysmurrosta voidaan nopeuttaa hyödyntämällä liikkumisen elämäntyylitietoa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Lisäksi kaupunkilaisten tarpeiden ja asenteiden näkyväksi tekeminen sekä kestävän liikkumisen yhteishyötyjen tarinallinen konkretisointi voivat innostaa kaupunkilaisia osallistumaan kestävän tulevaisuuden rakentamiseen.

Tutustu:

Transformative Cities (2023–2025), jossa kehitetään ja testataan menetelmiä ja toimenpiteitä, jotka tukevat hiilineutraaliutta, luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää elämäntapaa kaupungeissa vuoteen 2030 mennessä.

Lähteet:

Brand, C., Anable, J., Ketsopoulou, I. and Watson, J., 2020. Road to zero or road to nowhere? Disrupting transport and energy in a zero carbon world. Energy Policy, 139, p.111334.

Miner, P., Smith, B.M., Jani, A., McNeill, G. and Gathorne-Hardy, A., 2024. Car harm: A global review of automobility’s harm to people and the environment. Journal of Transport Geography, 115, p.103817.

Creutzig, F., Roy, J., Lamb, W.F., Azevedo, I.M., Bruine de Bruin, W., Dalkmann, H., Edelenbosch, O.Y., Geels, F.W., Grubler, A., Hepburn, C. and Hertwich, E.G., 2018. Towards demand-side solutions for mitigating climate change. Nature Climate Change, 8(4), pp.260-263.

O’Brien, K., 2018. Is the 1.5 C target possible? Exploring the three spheres of transformation. Current opinion in environmental sustainability, 31, pp.153-160.

Meadows, DH., 1999. Leverage Points: Places to Intervene in a System.

Freudendal-Pedersen, M., 2020. Sustainable urban futures from transportation and planning to networked urban mobilities. Transportation Research Part D: Transport and Environment, 82, p.102310.