Katsot juuri vuoden graafikon Päivi Helanderin työnäytettä, verkkolehti Aukiota. Sen graafinen ilme on hänen käsialaansa, niin kuin monen muunkin kauniin verkkosivun, painotuotteen ja esimerkiksi näyttelyn.

Juuri äskettäin julkistettu valinta vuoden graafikoksi yllätti Helanderin, vaikka graafikon työuraa on takana jo neljännesvuosisata. ”Olen melko uppoutunut tekemiseen enkä observoi itseäni tekijänä. Tiimityö on minulle myös tärkeämpää kuin oma suunnittelijuuteni. Ehkäpä siksi henkilöpalkinto yllätti.”

Oma polku

Helander koki itsensä pitkään ulkopuoliseksi alalla. Syynä tähän oli, että hän ei ole valmistunut taideteollisesta korkeakoulusta (nyk. osa Aalto-yliopistoa) tai Lahden muotoiluinstituutista vaan taiteiden tutkimuksesta Turun yliopistossa. Ulkopuolisuuden tunnetta on luonut myös se, että Helander on asunut pitkään ulkomailla. 1990-luvulla hän opiskeli stipendillä Münchenin Ludwig Maximilian Universitätissä ja päätyi laatukustantamon kustannustoimittajaksi – ja lopulta tekemään kansia kirjoihin. ”Innostuin valtavasti, en tiennyt tällaista olevankaan. Ikään kuin huomasin, että tapani katsoa maailmaa olikin ammatti, se oli mullistavaa.”

Seuraavaksi Helander suuntasi opiskelemaan Los Angelesiin UCLA-yliopistoon graafista muotoilua. ”Kaikki oli uudenaikaista ja kiinnostavaa. Oli vapauttavaa, kun kukaan ei tuntenut eikä ennalta määritellyt minua – professorien suhtautuminen oli todella kannustavaa ja eteenpäinvievää.” New Yorkin terrori-iskun (2001) jälkimainingeissa Helander päätti lähteä takaisin Eurooppaan ja palasi Müncheniin. Siellä hän työskenteli graafikkona taiteeseen ja muotiin erikoistuneessa designtoimistossa. Münchenin ja Hampurin vuosien jälkeen Helander palasi Suomeen 2007. Saksalainen sen enempää kuin amerikkalainenkaan työkulttuuri ei antanut tilaa vapaa-aikaan ja yksityiselämään, jota Helander, nykyisin kahden nuoren äiti, kaipasi. ”Paluu oli minulle iso tapaus. Olin 30-vuotiaana tunnettu suunnittelija Saksassa, mutta aloitin täällä aivan nollasta uudelleen. En tuntenut ketään, en ollut koskaan asunut Helsingissä. Ja alan toimintatavat olivat todella erilaiset kuin Saksassa.”

Toinen merkittävä suunnanmuutos tapahtui vuonna 2019. Helander ryhtyi itsenäiseksi yrittäjäksi, tärkeänä motivaattorina halu tehdä töitä arvopohjaisesti ja suunnittelun laatu edellä. Työluettelo kertoo työn jäljestä ja painopisteistä: arkkitehtuuriin, sisustukseen ja muotoiluun liittyviä julkaisuja ja näyttelyitä, kuten New Standards – Timber Houses Ltd. 1940-1955 ja vuoden kauneimpana kirjana erityismaininnan saanut teos Olof Ottelin – Sisustusarkkitehdin muoto sekä Vuoden Huipuissa hopealla palkittu teos Ravintola Savoystä. Helander on suunnitellut näyttelygrafiikkaa mm. Kansallismuseolle, Emmalle, Malvalle ja Amos Rexille. Visuaalisen identiteetin hän on Aukion lisäksi suunnitellut mm. Studio Kukkapurolle, Duratille, Fasetille ja Open House Helsingille.

Periaatteista

Helanderin mukaan hieman poikkeavasta taustasta on hyötyä eri tavoin. ”On myös voimavara, etten ole käynyt alalle tyypillisintä pohjakoulutusta – en ole joutunut myöskään samalla lailla pyristelemään irti säännöistä tai konventioista, vaan olen pystynyt luomaan työtapani ja polkuni intuitiivisesti itse. Toisaalta hän pohtii yliopisto-opintojen vaikuttaneen ehkä niin, että hän graafisessa suunnittelussa kontekstualisoi aina siihen kenttään, jota suunnittelu koskee. ”Rakennan ulkoasun sisällön pohjalta, ja teen työtä jossain mielessä käsityömäisesti ja analogisesti.”

Helander kokoaa ympärilleen hyviä tiimejä, ja hän on palannut useasti tekemään projekteja samojen ihmisten kanssa. ”Tykkään yhteistyöstä ja monialaisista työryhmistä. Ja mielestäni aito kiinnostus suunnittelun kohteeseen johtaa hyvään kumppanuuteen ja korkeaan motivaatioon.” Hän korostaa, että graafikko kannattaa ottaa mukaan hankkeeseen jo varhaisvaiheessa, jolloin hänelle myös jää aikaa ja mahdollisuuksia kehitellä rauhassa graafista ideaa ja kerätä tietoa asiasta. Paraikaa Helanderin työlistalla on muun muassa julkaisu Irmeli Kukkapuron taidegrafiikasta, EMMA-museon huhtikuussa 2025 aukeavat näyttelyt Karin Hellman & Arte Povera – Uusi luku, Lahden julistetriennaalin näyttely Malvassa, tietoteos Talonpoikainen rakennusoppi sekä yliarkkitehti Erkki Mäkiön piirustuksia ja kirjoituksia käsittävä teos työnimeltään Muistiinpanoja. Vuonna 2025 hänellä myös kaksi omaa näyttelyä – 8.8.–7.9. yhdessä valokuvataiteilija Maija Annikki Savolaisen kanssa Valokuvakeskus Perissä Turussa ja 20.9. alkaen Vuoden Graafikko -näyttely Luonnos-galleriassa Helsingissä.

Aukion ilmeestä

Palataan vielä Aukio-verkkojulkaisuun.

Kuinka Aukion visuaalinen ilme syntyi ja miten sivuston hahmottelu alkoi?

Kehittely pääsi käyntiin siitä, kun sivuston nimeksi päätettiin Aukio. ”Oli siis useampi rakennetun ympäristön aihepiirejä edustava yhdistys ja ajatus yhteisestä julkaisufoorumista, ’aukiosta’. Aloin havainnoida rakennettua ympäristöä, otin siitä kuvia, mietin mitä ne tarkoittavat [yhdessä] ja miten osa-alueet yhdistetään.”

Helander selittää, että graafinen suunnittelu on hänelle ennen kaikkea aivotoimintaa. Päässä on ikään kuin arkisto, jota hän hyödyntää luodessaan graafisia systeemejä. Kun prosessille on riittävästi aikaa, ideat yhdistyvät oikealla hetkellä ja syntyy hyvä graafinen ratkaisu. Esimerkiksi Aukion logo muotoutui historia-assosiaatioiden avulla: sanan Aukio kukin kirjain sai erityylisen kirjaintyyppinsä, joka typografisesti viittaa eri aikakauteen.

”Tämä on aika tavallista minulle: että idea lähtee jostain ympäristössä havaitsemastani asiasta, joskus sanan merkityksestä, joskus sen muodosta.” Kaupunkihavannoinnin ja kirjainmuotojen luonnostelun jälkeen Helander teki yhteistyötä kirjainsuunnittelija Janik Sandbothen kanssa, joka hioi Aukion yksittäiset kirjainmuodot lopulliseen muotoonsa.

Oliko Aukion suunnitteluprosessissa jotain erityistä tai poikkeavaa?

”No, Aukio-nimi sai minut pohtimaan, miten graafinen muotoilija kohtaa usein etenkin kaupallisella puolella tyhjän tilan kammoa. Tyhjä tila, väljyys sommittelussa, valkoiset alueet paperilla on siis koettu ongelmaksi sen sijaan, että se olisi hyvä asia (vrt. japanilaiset puupiirrokset). Monesti tyhjyydelle olisi hyvä antaa enemmin tilaa – antaa asioiden soljua ja loksahdella lempeästi.” Toteamme yhdessä, että edellinen vaikuttaa monesti pätevän myös kaupunkeja käsitteleviin keskusteluihin!

Verkkolehti Aukio on saanut jo alkuvaiheessa kehuja suorastaan poikkeuksellisen kauniista ulkonäöstään. Uuden verkkojulkaisun luomisprosessissa Päivi Helanderin kanssa korostuikin se, että sisältöjen ja toimivuuden lisäksi esteettisyys on kolmas, vähintään yhtä oleellinen elementti.

Tekstin kirjoittajilla on ollut ilo tehdä Helanderin kanssa yhteistyötä useammassa hankkeessa.

Alun A-kirjaimet: Kirjaimen muotojen hahmottelua Aukio-logoa varten kaupunkikuvasta poimittujen typografiahavaintojen pohjalta. Kuva: Janik Sandbothe.