Helsingin keskustaa luonnehtii puistokatujärjestelmä, jossa empiren ruutukaava liittyy puistomaisten katujen ja torien välityksellä mereen. Ratkaisu on osa Johan Albrecht Ehrenströmin 1810-luvun suurta suunnitelmaa maan uudesta pääkaupungista. Hänen asemakaavojensa merkitystä Helsingille ei voi sivuuttaa, sillä niillä luotiin uuden pääkaupungin perusratkaisut.

Ehrenströmin asemakaavoja tutkinut Margareta Muthreich lainaa erästä vanhaa kuvausta kaupungin luomisesta näin.

… Helsinki oli muuttunut täysin uudenaikaisesti järjestetyksi kaupungiksi, jossa kalliot, vetiset notkot ja kiemuraiset kujat olivat väistymässä suorien katujen, leveiden esplanadien ja laajojen torien tieltä… Ehrenström on jättänyt Helsinkiin oman olemassaolonsa jäljen, jota mikään ei voi häivyttää.

Esplanadi ja Bulevardi muodostavat Ehrenströmin asemakaavoissa keskustan ruutukaavan lähtökohdat. Nämä kadut määräävät kaikille keskustan kulkijoille tutut katujen ruudukon kaksi eri suuntaa, joiden risteämäkohdissa on kolmiomaisia puistoja ja aukioita.

Hietalahti osana Ehrenströmin kaavasuunnitelmia

Yksi uutta pääkaupunki-Helsinkiä luova ratkaisu oli vuodesta 1814 alkaen Bulevardin–Hietalahdentorin–Hietalahden sataman akseli. Bulevardin J. A. Ehrenström linjasi kulkemaan laakson ja vanhan tielinjan mukaan kohti Hietalahden rantaa ja vanhaa satamapaikkaa. Hietalahteen Ehrenström sijoitti sataman, ja sataman edustalle torin.

Mereen päättyvä Bulevardi on yhä yksi Helsingin tärkeimmistä pääakseleista. Hietalahden torilta aukeaa nytkin näkymä merelle Jätkäsaaren päähän asti, ja laajempi merinäkymä on tarjolla, jos telakan laiturihalli joskus puretaan.

Myös satama-allas on historiallinen. Se on hyvin harvinainen muistuma yli sadan vuoden takaisesta Helsingistä. Allas sai nykymuotonsa 1800-luvun lopulla, kun satamarata linjattiin ja rakennettiin lahden poikki. Altaan aukkoon tilattiin Saksasta kääntösilta, joka on paikallaan tänäkin päivänä. Se on kaupunginmuseon mukaan todennäköisesti Helsingin vanhin silta.

Sataman historiallinen ulkolaituri, joka suunnitelmassa hävitettäisiin ja korvattaisiin uudella, oli valmistuessaan Helsingin syvin ja myös käyttökaudeltaan pisin. Sitä verrattiin tuolloin Hangon kuuluisaan laituriin. Altaan laiturirakenteet kuuluvat Helsingin vanhimpiin – ne on tehty niin hyvin, että suurin osa reunakiveyksistä on yhä alkuperäisiä. Jyhkeillä kivipaasilla astellessaan voi vain ihailla suunnittelijoiden ja rakentajien työtä.

Allas huokuu historiaa, ja sen äärellä ovat kuvanneet näkymiä esimerkiksi I.K. Inha ja Sakari Pälsi. Mutta onko Ehrenström jättänyt Helsinkiin ”jäljen, jota mikään ei voi häivyttää?”

Hietalahden altaan suunnitteluvaraus

Hietalahden altaan seudun arveltiin olevan suurilta muutoksilta turvassa valtakunnallisten arvojensa takia. Vuoden 2016 yleiskaavassa altaaseen ei osoitettu rakentamista, toisin kuin esimerkiksi Hakaniemessä ja Hernesaaressa, joissa merkittävän merentäytön sallivat pikselit ulotettiin vesialueille.

Nyt historiallista satama-allasta ja Ehrenströmin yli 200 vuotta sitten laatimia pääkaupungin ominaispiirteitä uhkaa ennennäkemätön suunnitelma. Kiinteistösijoitus- ja kehitysyhtiö HGR Property Partners pyysi alkukeväällä 2020 alueelle suunnitteluvarausta isoa toimitilakeskittymää varten. Kaupunki suostui yllättäen edistämään hanketta, vaikka se perustuu laajaan Hietalahdenaltaan täyttöön ja historiallisen näkymän korvaamiseen toimistotaloilla.

HGR teetti alueelle kaupungin kanssa kolme ideasuunnitelmaa, joista yksi valittiin jatkotyön perustaksi. Aluksi liikenne oikaistiin suunnitelmassa kulkemaan ratalinjaa, kuten Smith-Polvisen vuoden 1968 moottoritiesuunnitelmassa, mutta tästä samoin kuin toriparkista Hietalahdentorin alle luovuttiin sittemmin.

Museoviranomaiset tyrmäävät suunnitelmat

Jo alkuvaiheessa rakentamista kritisoitiin paikalle massiivisena. Rakentamisen määrää silti vain nostettiin, suunnittelun alkuvaiheen noin 35 000 kerrosneliömetristä lähes 40 000 kerrosneliöön, josta noin puolet osoitettaisiin HGR:lle.

Suunnitelma luonnollisesti herätti kulttuuriperintöä vartioivat tahot – onhan se kuin yllättävä moukarinisku historialliseen kulttuuriperintöön, jota minkään ei pitänyt uhata. Museovirasto ja Helsingin kaupunginmuseo ovat tyrmänneet altaan täytön ja liiketalotornit jyrkästi. Vuoden 2024 keväällä virasto otti viimeksi kantaa asemakaavan muutosluonnokseen näin:

Museovirasto ei pidä mahdollisena Hietalahden altaan reunalle ja osittaiselle täytölle osoitettua massiivista toimitilarakentamista valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön kohdistuvien kielteisten vaikutusten vuoksi.

Virasto totesi edelleen:

Museoviraston näkemyksen mukaan Hietalahdenrannan satama-altaan muokkaaminen kanavaksi ja avaran näkymän kaventaminen massiivisella rakentamisella kohdistaa merkittäviä kielteisiä vaikutuksia Hietalahdentorin ja Bulevardin arvoympäristöihin. Lähiympäristössä on myös lukuisia arvokohteita, joiden asemaan näkymät peittävä uudisrakentaminen vaikuttaa.

Helsingin kaupunginmuseon näkemys muutosluonnokseen oli sama:

Kuten kaupunginmuseo on aiemmassa lausunnossaankin todennut, ei satama-altaan muokkaaminen kanavaksi ole perusteltua museon näkökulmasta. Satama-altaan muoto on peräisin 1870-luvulta saakka, ja se näkyi jo 1800-luvun alun asemakaavassa esitettynä sommitelmana, jossa Bulevardin päätteenä on Hietalahdentori ja meri. Museo katsoo, että laajan näkymän torilta merelle pitkässä akselissa tulee säilyä jatkossakin.

Kuten kaupunginmuseo on jo aiemmassa lausunnossaan todennut, ovat museon näkökulmasta Hietalahdenrannan satama-altaan ja pitkien, avoimien näkymien säilyttäminen edelleen alueen maankäytön ratkaisujen reunaehdot. Museo katsoo, että alueelle esitetty täydennysrakentaminen ei ole mahdollista kulttuuriympäristöarvojen vaalimisen ja arvokkaiden näkymien säilyttämisen kannalta.

Tämä on niin selvää tekstiä, että sen luulisi vaikuttavan suunnittelijoihin. He kuitenkin veivät hanketta eteenpäin. Enää tarvittiin kanta poliittisilta päättäjiltä. San aika oli kaupunkiympäristölautakunnassa marraskuussa 2024. Lautakunta joko hyväksyisi asemakaavan muutosluonnoksen tai palauttaisi sen valmisteluun.

Muun muassa Helsingin luonnonsuojeluyhdistys – jonka toimialaan myös kulttuuriperinnön suojelu kuuluu – oli ottanut yhteyttä lautakunnan jäseniin. Pääviestinä oli, ettei kaupungilla ei ole enää kestäviä perusteita edistää asiaa, kun Helsingin kaupunginmuseo ja Museovirasto eivät pidä esitettyä rakentamista mahdollisena.

Lautakunta puoltaa ja kaavoitus edistää suunnitelmia

Lautakunta ei antanut asiantuntijoiden näkemykselle ja kulttuuriperinnölle arvoa, vaan hyväksyi muutosluonnoksen jatkosuunnittelun pohjaksi äänin 12–1. Luonnoksessa koko allas täytettäisiin louheella ja murskeella. Murskeen päälle jätettäisiin pohjoislaitaan kapea vesiaihe, jonka päädyn tukkisivat massiivisen tulvaportin rakenteet.

Hyväksytty suunnitelma on näkymälle ja altaalle aiempaa versiota pahempi, sillä rakentamista ulotetaan siinä yhä pitemmälle länteen ja luoteeseen. Loppusilauksesta huolehtii tulvaportti, joka tulisi nykyisen satama-altaasta jäljelle jäävän vesiaihekanavan päähän. Päätyaukko sijoittuisi nykyisen satama-aukon pohjoispuolelle, lähemmäs rantaa, mikä muuttaisi jäljelle jäävän näkymän merinäkymän sijaan lyhyeksi pätkäksi Jätkäsaaren tyvelle. Tai ei oikein siksikään, sillä kanavan suuta dominoisivat tulvaportin rakenteet.

Miten kulttuuriperinnön sivuuttaminen näin täydellisesti on mahdollista? Kysymykseen ei ole saatu vastausta.

Kaavan selostuksessa todetaan, että kaavaratkaisu on ”tehty varauksen saajan hakemuksesta. Kaavaratkaisun sisältö on neuvoteltu hakijan kanssa”. Sijoittajaa kuunnellaan, kulttuuriperinnön asiantuntijoita ei.

Kaavan palauttamista valmisteluun ehdotti lautakunnassa Mika Raatikainen (perus), joka perusteli esitystään muun muassa näin:

Hietalahden altaan osittainen täyttäminen ja historiallisen arvokkaan kulttuuriympäristön täydellinen muuttaminen suunnitellulla tavalla ei palvele alueen asukkaita tai Helsingin vetovoimaisuutta. Hietalahdenranta toreineen ja näkymineen on urbaania vanhaa merellistä Helsinkiä, minkä säilyttäminen on tärkeämpää kuin muutaman toimistotalon rakentaminen alueelle.”

Hylkäysehdotusta ei kannatettu, joten se raukesi.

Olemme tilanteessa, jossa valitsemamme päättäjät eivät välitä valtakunnallisesti arvokkaasta kulttuuriympäristöstä sen vertaa, että asiasta vakavasti keskusteltaisiin. Näin on, vaikka Suomen tärkein alan viranomainen, Museovirasto, muistuttaa päätöksen merkityksestä Helsingin ja koko maankin kulttuuriympäristön arvoille.

Hietalahdenallas osoittaa kumppanuuskaavoituksen ongelmat. Kumppanuus on viety kovin pitkälle. Helsinki edellytti HGR Property Partnersilta varausehdoissa jopa, että ”varauksen saaja osallistuu järjestettäviin tilaisuuksiin ja tarvittavan viestintämateriaalin tuottamiseen.”

Poliittisille päättäjille on viestitty hankkeesta varsin valikoivasti. Museoviraston ja kaupunginmuseon kielteinen kanta oli luonteeltaan ilmeisesti sellainen, ettei kaupunki tuonut sitä esiin kaupunkiympäristölautakunnassa.

Marraskuun 2024 kokouksen perustelumuistio ei mainitse, että kulttuuriperinnön asiantuntijat pitävät hanketta mahdottomana. Museoviraston ja kaupunginmuseon kanta kerrotaan luettelonomaisesti mainitsematta tahoja tai perusteita: ”…viranomaisten kannanotot kohdistuivat rakentamisen volyymiin ja sen merkittäviin kielteisiin vaikutuksiin kulttuuriympäristöön, maisemaan, merellisyyteen ja satama-altaan historiallisiin arvoihin, uudisrakentamisen hierarkkiseen suhteeseen lähiympäristön arvorakennusten kanssa.”

Se päätöksentekijöille kerrottiin, että ”Hietalahdenaltaan luonne muuttuu avoimen kaupunkitilan ympäröimästä satama-altaasta tarkemmin rajatuksi vesiaiheeksi”.

Hietalahden altaan ympäristön muutoksia kaunistellaan

Altaalle koituvaa tuhoa kaunistellaan, vaikka kyse on virallisista asiakirjoista, eikä sijoittajan tuottamasta mainospuheesta. Asemakaavan luonnoksen selostuksessa sanotaan erittäin harhaanjohtavasti, että rakentaminen sijoittuisi ”Hietalahden altaan kaakkoisreunalle, nykyisen huoltoasema- ja ravintolarakennuksen paikalle sekä osin maatäytölle nykyisellä vesialueella”.

”Uudisrakentaminen sijoittuisi tähän huoltoaseman tontille, osittain nykyiselle vesialueelle siten, että Hietalahden allasta muotoillaan uudelleen”, muotoilee alueen kaavoituksesta vastaava viranhaltija hankkeen esittelyvideossa.

Asia on toisin päin. Rakentamisen kolmesta suunnilleen samankokoisesta lohkosta kaksi sijoittuu suunnitelmassa täytettävään altaaseen ja vain yksi huoltoaseman tontille. Kerrosalasta täytöille sijoittuisi 25 700 kerrosneliömetriä eli 65 prosenttia. Rakentaminen ei myöskään sijoittuisi ”altaan reunalle”, vaan täyttäisi yli puolet alkuperäisestä altaasta. Allas on reilun hehtaarin kokoinen eli noin 10 500 neliömetriä, ja siitä täytettäisiin louheella pintaan asti noin 5800 neliömetriä.

Hankkeessa on silmiinpistävää, että kaupunki haluaa sijoittaa siihen myös taloudellisesti maksamalla poikkeavan suuret esirakentamiskustannukset. Kaupunki maksaisi tulvaportin ja satama-altaan täytön ja uudet rakenteet. Kustannukset olisivat peräti noin 70 miljoonaa euroa ja jakautuisivat seuraavasti:

• Katualueet: noin 5,5 milj. euroa
• Rantarakenteet: noin 39 milj. euroa
• Ruoppausalueet: noin 1,8 milj. euroa
• Silta- ja tulvaportti: noin 10–20 milj. euroa
• Korttelialue noin 5,6 milj. euroa
• Kunnallistekniikka noin 2,9 milj. euroa
• Muut kustannukset noin 2,6 milj. euroa

Merentäytön ja uusien rantarakenteiden hinta näyttää hirvittävän kaupungin esittelijöitä. He käyttävät sitä perusteena sille, että arvomaisemaan tulee saada rakennusoikeutta vielä aluksi esitettyä enemmän, jotta kaupungin kustannukset saadaan katettua.

”Kokonaiskerrosala on tuo 39 500, jota ei runsaasta palautteesta huolimatta ole pienennetty, koska raskaan rantarakentamisen kustannukset ovat mittavat ja hanke halutaan pitää kustannuksiltaan tasapainoisena”, sanoo kaavoituksesta vastaava viranomainen kaupungin videolla.

Kestävä ratkaisu kustannuksiinkin olisi luopua hankkeesta tai sovittaa rakentaminen nykyiselle huoltoasematontille Museoviraston ja kaupunginmuseon hyväksymällä tavalla. Kaupungin ratkaisuna on hankkeesta luopumisen sijaan paisuttaa sitä ja tehdä hankkeesta ympäristölle ja kulttuuriperinnölle yhä mahdottomampi.

HGR Property Partnersin suunnitteluvaraus alueeseen raukesi 1.1.2025, kun jatkoa sille ei ollut haettu. Kaupungilta saadun tiedon mukaan HGR työstää varauksen jatkoa paraikaa kaupungin kanssa. Hanke, jota Museovirasto ja Kaupunginmuseo eivät valtakunnallisen rakennettuun kulttuuriperinnön turmelemisen takia pidä mahdollisena, siis jatkuu, ja niin myös taistelu kulttuuriperinnön puolesta.

Aloituskuva: Hietalahdenallas talvella 2024. Kuva: Pekka Vyhtinen. Helsingin kaupunginmuseo.