Kasarmitori Helsingin murtuvan identiteetin ilmentymänä
Kasarmitorilla väliaikaiseksi rakennetun näyttelyhallirakennuksen paikalle on tavoitteena rakentaa kaksi kertaa suurempi uusi toimistorakennus. Asemakaavan muutosehdotus julkaistiin tammikuussa 2024. Tämä artikkeli esittelee Kasarmitorin yli 200-vuotisen historiaan perustuvan kriittisen näkökulman kaavahankkeeseen.
Ehrenström, Engel ja uuden pääkaupungin idea
Johan Albrecht Ehrenströmin nimissä kulkeva Helsingin asemakaava syntyi Helsingin tultua pääkaupungiksi 1812. On selvää, että tuolloin luotu empirekaupunki on edelleenkin Helsingin identiteetin ytimessä. Ehrenströmin kaavaan sisältyy useampia aukioratkaisuja, mutta vain kaksi niistä heijastaa täydellisesti ajan ihanteita: Senaatintori ja Kasarmitori. Ne ovat säännönmukaisia, kortteleiden rajaamia, rakentamattomia aukioita, joiden kaikilla laidoilla suorakulmaisesti risteävät kadut rajaavat toria. Kasarmitori on siis Helsingin identiteetin kannalta olennainen paikka.
Kaartin kasarmi ja Kasarmitorin ympäristö
Carl Ludvig Engel oli jo ehtinyt suunnitella Helsingin harjoituspataljoonalle kasarmin Hietalahden torin varrelle paikalle, johon sittemmin rakennettiin polyteknillinen koulu. Ilmeisesti Pietarissa oli alettu ajatella, että Engelin kasarmiarkkitehtuuri menee hukkaan silloisen rakennetun kaupungin ulkopuolella. Paikka päätettiin vaihtaa, ja Engel uudisti suunnitelmansa kompaktimmaksi, ja aiempaakin komeammaksi, käytettävissä olevan korttelin koon mukaan.
Kaartin kasarmin rakentaminen alkoi vuonna 1819 ja kesti viitisen vuotta. Ehrenströmin toteamuksen mukaan rakennuksesta tuli uudelle esikaupungille ”un trés-bel ornament”, mitä kaunein koriste.
Kasarmitorin muille laidoille alkoi nousta yksityisiä kaupunkitaloja asemakaavan valmistuttua, ja aukiotila hahmottui muutamassa vuodessa. Alkuvaiheen talot noudattivat yhtenäistä rakennustapaa: ne olivat kaksikerroksisia aumakattoisia puurakennuksia, joiden pitkä julkisivu suuntautui aukiolle. Katujulkisivujen väliset osuudet oli suljettu puuaidoin.
Aukiota rajaava rakennuskanta on uusiutunut. Suurin osa kivisistä kerrostaloista ajoittuu 1900-luvun alkuun. Kasarmitoria rajaavien rakennusten korkeus vaihtelee nyt neljästä kahdeksaan kerrokseen, eli rakennuskorkeudet ja arkkitehtuuri eivät enää edusta yhtenäisesti yhtä aikakautta. Rakennusten aukion ympärille muodostama kehä onnistuu kuitenkin edelleen luomaan kokoavan vaikutelman. Talot ”pysyvät lestissään”, reunustavat aukiota.
Empireaukion genius loci

Frans Oscar Liewendahlin litografia, 1866. Näkymä Kaartinkasarmille ja Kasarmitorille. (Historian kuvakokoelma, Museovirasto)
Yllä olevassa Oscar Liewendalin litografiassa ilmenee Kasarmitorin alkuperäinen idea. Kaartin kasarmin julkisivu näkyy kaupunkikuvassa kokonaisuudessaan. Se hallitsee aukiota, jota Kasarmikadun varren talojen julkisivunauha rajaa. Korttelijulkisivut siis rajaavat aukion, josta puurivit erottavat toritilan.
Aukiosommitelma ja sotilaalliset manööverit edellyttivät tasaista kenttää. Niinpä torialue tasattiin, mutta sen länsireunalla kulkevaa Kasarmikatua ei louhittu torin tasoon. Tasoero ratkaistiin tukimuurilla, johon integroitiin pieniä huonetiloja lihakaupan käyttöön. Niiden eteen asettui vähitellen lisää torikauppiaita. Samalla 200 vuotta sitten tuli luoduksi lähtökohta, joka on johtanut tämän päivän ongelmalliseen uudisrakennushankkeeseen.
Vuonna 1869 kaupungininsinööri Reuter suunnitteli teurastajapuoteihin laajennukseksi kauppahallin, mutta suunnitelma raukesi. 1885 oli vuorossa idea rautarakenteisesta hallista, jonka piirustukset toimitti pietarilainen konepajayritys Franz San Galli. Myös tämä suunnitelma raukesi.
Kauppahalli 1907
Vuonna 1905 tilattiin kauppahallisuunnitelmat arkkitehti Selim A. Lindqvistiltä. Hän teki kolme ehdotusta kaksikerroksiseksi kauppahalliksi. Kun suunnitelma tuli julkisuuteen, syntyi julkinen polemiikki. Ydinkysymys oli kaupunkikuva. Esimerkiksi arkkitehtikunta yleisesti ottaen katsoi, että koko tehtävä oli väärin asetettu, eikä hallia tulisi ollenkaan rakentaa.
Arkkitehtikunnan mielestä aukion asemakaavallisen idean mukaisesti Engelin suunnittelemalla julkisella rakennuksella, kasarmilla, oli arkkitehtonisesti huomattavin painoarvo ja sen tuli olla hierarkkisesti dominoiva. Kasarmin eteen rakennettava halli turmeli tämän perusominaisuuden. Kasarmikadun varren kiinteistöjen aseman olennainen muuttuminen oli toinen syy vastustukseen: ne menettäisivät asemakaavaan perustuvan ominaisuutensa sijaita aukion laidalla.
Lopulta kaupunki päätti rakentaa hallin yksikerroksisena. Lindqvistin suunnittelema rakennus asettui eräänlaiseksi tukimuuriksi torin ja Kasarmikadun välille jatkaen teurastajapuotien alkuperäistä ajatusta. Rakennusmassan hienosäätäminen torin puolella puolipyörein ulkonevin sisäänkäyntiosin ja torniaihein teki siitä paviljonkimaisemman. Kattotasanne oli vain puolentoista metrin verran Kasarmikadun pintaa korkeammalla. Se oli tavallaan toriaukion jatko ylemmällä tasolla, avoin terassi, jonne päästiin vain Kasarmikadulta.
Kaartinhalli – myymälä- ja näyttelyhalli 30 vuodeksi
Kauppahalli korvattiin vuonna 1960 ”määräaikaiseksi tarkoitetulla”, mutta varsin pysyväksi jääneellä nykyisellä myymälä- ja näyttelyrakennuksella arkkitehti Iikka Martaksen suunnitelmien pohjalta.
Vaikka hankkeessa korostettiin kaupunkikulttuurin kannalta vetovoimaiselta kuulostavaa käyttötarkoitusta näyttelyrakennuksena, sen taustalla vaikutti öljy-yhtiön pyrkimys sijoittaa keskustaan iso bensiininjakeluasema ja parkkihalli. Martaksen ensimmäisestä suunnitelmasta ilmenee, että bensapumput aiottiin sijoittaa torille rakennuksen eteen.
Hankkeen käynnistäminen herätti vuonna 1958 vähintään yhtä paljon kielteisiä reaktioita kuin kauppahalli puoli vuosisataa aiemmin. Tälläkin kertaa oli kyse torin mittakaavasta. Uudishankkeen massiivisuus ja korkeus oli kritiikin ytimessä. Uudessa hallissa ei ollut enää paviljonkimaisuutta.
Merkittävää oli, että vuonna 1956, oli valmistunut sodassa raunioituneen Kaartin kasarmin jälleenrakennus. Niinpä muun muassa Rakennushallitus asettui vastustamaan asemakaavamuutosta, jolla sallittiin puolustusvoimien tärkeimmän ja ikonisimman rakennuksen eteen sijoittuva kaupallinen hanke bensiiniasemineen.
Myös Helsinki-seura ja Rakennustaiteen seura esittivät perustellun kielteisen näkemyksensä. Helsinki-seuran kirjeessä kaupunginhallitukselle todetaan muun muassa:
Kasarmitori on vanhastaan III:n kaupunginosan keskus, tämän kaupunginosan huomattavimman monumentaalirakennuksen Kaartin kasarmin etuaukea. — Tähän soveltuu varsin huonosti autotalli- ja bensiiniasemarakennus ja se levottomuus ja ympäristön tahraaminen, jonka se toisi mukanaan. Ajatusta, että se erehdys, joka vuosisadan alussa tehtiin, kun nykyinen halli rakennettiin, pahennettaisiin rakentamalla sen sijalle suurempi ja lujempi rakennus sellaista tarkoitusta varten, joka on ympäristölle, jos mahdollista, vieläkin vieraampi kuin nykyinen kangashalli, täytyy pitää hyljättävänä. Torin tulee saada säilyttää arvokkaan julkisen aukean luonteensa, ja tätä luonnetta korostaisi vielä enemmän se, että nykyinen halli revittäisiin ja torin pinta jälleen tulisi vapaaksi.
Väliaikaisuuden jälkeen
Vastustuksesta huolimatta hallin rakentaminen sallittiin, mutta sille asetettiin 30 vuoden määräaika. Sen umpeuduttua rakennus siirtyi sopimuksen mukaisesti vuoden 1988 alusta kaupungin hallintaan. Suunnitelmissa oli näyttelyhallin korvaaminen Ullanlinnan terveysasemalla, ja uusi yleisen rakennuksen salliva asemakaava hyväksyttiin vuonna 1991.
Kaavan esisuunnitelman selostuksessa kerrotaan sen lähtökohdista:
Uudisrakennuksen tulee arkkitehtonisesti olla esimerkiksi terassimuurimainen kuten purettu Kaartinhalli tai kevyt paviljonkityyppinen. Myös julkisivumateriaalien tulee olla paikan arvon mukaiset. — Torin ja symmetrisen kasarmin tilallisesta suhteesta johtuu, että toritila on oltava miellettävissä ehjänä, toisin sanoen reunustaviin katurakennuksiin rajautuvana kaikkialta torialueelta ja sitä ympäröiviltä kaduilta.
Hankkeesta kuitenkin luovuttiin. Kaartinhallia ei purettukaan, ja rapistuneesta rakennuksesta näyttää tulleen kaupungille jonkinlainen rasite.
Tässä vaiheessa rakennusliike Palmberg kiinnostui rakennuksesta, ja Kaartinhallin kauppa toteutui vuonna 1995. Se saneerattiin vuonna 1996 ja hallissa ovat jatkaneet toimintaansa erilaiset liikkeet. Laadittiin myös uusi kaava, jossa merkintä yleisestä rakennuksesta korvattiin käyttötarkoituksella KL – liikerakennus. Kaupunkikuvallisista näkemyksistä pidettiin silti kiinni, eikä lisärakennusoikeutta annettu.
Olennainen asia on, että väliaikaiselle rakennukselle torista osoitettu rakennuspaikka oli erotettu omaksi tontikseen. Kun kaupunki myi hallin, myytiin myös sen alla oleva maapohja. Näin keskelle pääkaupungin yhtä keskeisintä julkista aukiota syntyi yksityisomisteinen tontti, jota alettiin käsitellä normaalina rakennuspaikkana. Kappale kaupunkihistoriallisesti merkittävää aukiota ja julkista toria toisin sanoen yksityistettiin.
Suurempaa julkista keskustelua ei tässä vaiheessa enää käyty. Kyse lienee jonkinlaisesta ajautumiskehityksestä, jossa vaihe vaiheelta on etäännytty kauemmas siitä, mistä oikeasti on kyse.
Vakuutusyhtiö Elon visio Kasarmitorista
Nyt ollaan seuraavan muutosvaiheen äärellä. Kiinteistön omistava Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo on päättänyt purkaa Kaartinhallin ja rakentaa sen tilalle kaksi kertaa nykyistä korkeamman toimisto- ja liikerakennuksen. Viitesuunnitelman on tuottanut arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Architects ja allekirjoittaneet professori Rainer Mahlamäki, arkkitehti Jukka Savolainen ja suunnittelija Taavi Henttonen.
Uudisrakennus luonnosvaiheen viitesuunnitelmassa (6.11.2020) oli ansiokas ja edusti kunnianhimoista arkkitehdinotetta. Se ei vain sopinut Kasarmitorille. Nyt etenevää asemakaavan muutosehdotusta varten muutetussa viitesuunnitelmamassa (10.4.2024) arkkitehtoninen ideakin on vesittynyt.

Lahdelma & Mahlamäki Architects 2024. Fabianinkadulta kasarmitorille. Päivitetty viitesuunnitelma 10.4.2024. (Kasarmitorin liikerakennus, asemakaavan viitesuunnitelma 10.4.2024)
Aiemmissa vaiheissa kerrottiin, että pyöristetyt nurkat tekevät suunnitellusta rakennuksesta paviljonkimaisen. Pyörönurkat yhdistettynä viime vaiheessa julkisivujen yläreunoihin höylättyihin viisteisiin tuottavat tosiasiassa entistä raskaamman volyymin, koska rakennusmassa kasvaa lähes Kaartin kasarmin kokoluokkaan. Antavatko Jätkäsaaren Bunkkeri ja Kampin Graniittitalo kevyen vaikutelman?
Viitesuunnitelmassa on painotettu sitä, että ”uudisrakennuksen kokonaiskorkeus jää torin etelälaitaa rajaavan pääesikunnan räystäslinjan alapuolelle”. Annetaan ymmärtää, että näin uudisrakennus olisi alisteinen tai jotenkin sovitettu suhteessa kasarmirakennukseen. Vähäinen korkeusero ei kuitenkaan tuota alisteisuutta tilanteessa, jossa rakennetaan esitetyllä tavalla aukion pääkohteen eteen.
Uudisrakennus peittää taakseen kasarmin pääjulkisivun läntisen osan ja muodostaa torille uuden länsireunan. Kaartin kasarmin kaupunkikuvallinen asema mitätöityy peruuttamattomasti. Tori pienenee kolmanneksella ja sen suunta kääntyy 90 astetta.

Tutkielma Elon uudisrakennuksen vaikutuksesta aukion ominaisluonteeseen, kun se muodostaa aukiolle uuden reunan. Sininen kaksipäinen nuoli osoittaa aukion suunnan. Sitä vastaan kohtisuorassa oleva aukion akseli kohdistuu aukion päärakennukseen. (Kirjoittajan kaavio, pohjalla otteet asemakaavanmuutosehdotuksesta 2024 ja kartasta vuodelta 1823.)
Käy niin, että tavanomainen toimisto- ja myymälärakennus kohottaa itsensä yhden Helsingin keskeisimmän aukion keskusrakennukseksi ja poistaa empireaukion perusajatuksen.
Johtopäätös
Laki sanoo, että rakennettua ympäristöä tulee vaalia eikä siihen liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää kaavoitettaessa. On laadittava riittävät selvitykset, jotta kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön kaavasta aiheutuvat vaikutukset voidaan arvioida.
Kaartinkaupungista on valmistunut ominaispiirreanalyysi. Selvitystä ei kuitenkaan ole julkistettu muun kaava-aineiston yhteydessä, eikä sen vaikutuksesta Kasarmitorin kaavoitukseen ole näyttöä. Purettavaksi kaavaillusta Kaartinhallista on tehty inventointityyppinen selvitys.
Kasarmitorin kaupunkikuvallisesti ja kaupunkirakenteellisesti olennaisesta aukiotilasta olisi pitänyt olla kaavoituksen käytettävissä analyyttinen, rakennushistoriaselvitystasoinen ja tutkimukseen perustuva selvitys. Sellaista ei ilmeisesti ole tehty.
Lisäksi keskeisestä yhteisestä kaupunkitilasta sekä koko kaupunginosan julkisesta ilmeestä pitäisi käydä julkinen ja poliittinen keskustelu aivan toisella tasolla kuin että tarkastellaan puolivahingossa torille pulahtaneen tontin postimerkkikaavaa.
Järkevin ratkaisu Kasarmitorin tapauksessa on se, että kaupunki lunastaa tontin ja nykyisen rakennuksen takaisin Keskinäiseltä työeläkevakuutusyhtiö Elolta tai esimerkiksi kompensoi ne vaihtokaupalla.
Sen jälkeen, kun Kasarmitori on palautettu kokonaan julkiseksi kaupunkitilaksi, voidaan harkiten hakea ratkaisua Helsingin parasta hakien. Voidaan huolella suunnitella, mitä tehdään: palautetaanko aukio purkamalla kaupparakennus, korvataanko se paviljonkimaisemmalla rakentamisella vai kunnostetaanko nykyinen Kaartinhalli sille ominaiseen asuun.
Lähteet:
Kansikuva: Lahdelma & Mahlamäki architects, © 2024 – lankarullakioskilta Kasarmintorille
Kaartin kasarmi. Suomalaisen pataljoonan upseerirakennus (2007). Rakennushistoriaselvitys. Arkkitehtitoimisto Okulus, Mikko Bonsdorff ja Kati Winterhalter. https://www.senaatti.fi/app/uploads/2017/05/3132-2007_Okulus_Hki_Kaartin_kasarmi_RHS_web.pdf
Kaartin kasarmi. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY (2009). Museovirasto. https://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=5184
Kaartinkaupungin ominaispiirteet (2023). Selvitys. Stadionark, julkaisematon.
Kasarmitorin liikerakennus, asemakaavan viitesuunnitelma 10.4.2024. https://ahjojulkaisu.hel.fi/C8EDE957-7B7E-C574-943F-9204D7B00000.pdf
Sinisalo, Jarkko (1990) Helsingin harjoituspataljoonan kasarmi 1818. Teoksessa Carl Ludvig Engel 1778–1840.
Kasarmitorin kaupparakennus. Rakennushistoriallinen dokumentointi (2018). Ark-Byroo, Helsinki.
Tuula Pöyhiä
Tuula Pöyhiä on arkkitehti.