Hoiva ja huolenpito ovat inhimillisyyden ilmentymiä ja yhteiskuntamme perusarvoja. Kaikki tarvitsevat huolenpitoa ja kaikki voivat hoivata. Tässä Aukion teemakokonaisuudessa tarkastelemme hoivan ja huolenpidon kysymyksiä kaupunkikontekstissa, eli miten toisista ihmisistä ja kaupunkiympäristöstä välitetään ja pidetään huolta. Teemakokonaisuuden monitieteiset tekstit tarkastelevat, millaisia hoivan tarinoita kaupungeissa on ja ketkä näitä tarinoita kertovat.

Brittiläinen The Care Collective esittää vuonna 2025 suomennetussa Hoivamanifestissa ajatuksen universaalista hoivasta, jossa hoiva ja huolenpito on asetettu yhteiskunnan ytimeen. Samoin me kirjoittajat haluamme korostaa hoivan roolia kaupungissa. Kaupungit voivat olla hoivan kohteita ja lähteitä, kunhan huolenpidolle annetaan tilaa ja mahdollisuuksia kukoistaa. Tämä edellyttää radikaaliakin lähestymistapaa, jossa kaupungista ja toisista huolehtiminen, solidaarisuus ja empatia korvaavat voiton tavoittelun, itsekeskeisyyden ja jatkuvan kasvun pyrkimykset.

Hoiva on niin käytännön toimintaa ja työtä kuin normatiivinen käsite ja lähestymistapa. Hoivan ja huolenpidon etiikka (care ethics) on saanut alkunsa 1980-luvun feministisestä keskustelusta, jossa pohditaan kuinka ihmisiä – ja laajemmin koko maailmaa – tulisi kohdella myötätuntoisesti, huolehtivasti ja empaattisesti. Bernice Fisher ja Joan Tronto ovat määritelleet hoivan olevan ”maailman ylläpitämistä, jatkamista ja korjaamista siten, että voimme elää siinä niin hyvin kuin mahdollista”. Tämä sama määritelmä koskee myös kaupunkeja.

Hoivaava ja huolehtiva kaupunki on sellainen, jossa on mahdollisimman hyvä elää riippumatta kunkin lähtökohdista, statuksesta tai asemasta yhteiskunnassa. Kuten Hoivamanifestissa korostetaan, kukaan ei ole tässä maailmassa (tai kaupungissa) yksin, vaan huolehtiminen tapahtuu keskinäisissä suhteissa ja toisiin tukeutuen. Kaupunkitutkimuksessa onkin alettu puhua hoivaavista tai välittävistä kaupungeista (care-full cities), kun halutaan painottaa kaupunkien roolia kollektiivisen vastuun ja välittämisen paikkoina.

Hoiva on maailman ylläpitämistä, jatkamista ja korjaamista. Kuva: Riina Lundman.

Hoivan ja huolenpidon konkreettisina ilmentyminä voivat olla esimerkiksi kaupungeissa toimivat erilaiset yhteisöt ja tilat, jotka tarjoavat kohtaamisen paikkoja kaupunkilaisille. Useissa tämän teemakokonaisuuden teksteissä pohditaankin kaupunkitilojen merkitystä ja kaupunkilaisten omaa toimintaa hoivan mahdollistajina ja tekijöinä. Riina Lundman, Krista Willman, Mikko Kyrönviita, Antti Wallin ja Elina Alatalo esittelevät tekstissään tamperelaisen Koko Kylän Pihan taiteellisen talkkarin, joka on kantanut vastuuta ja hoitanut tyhjentynyttä tonttia rakennuksineen Tampereen Pyynikillä jo yli 20 vuotta. Anniriikka Rantala, Joona Lukka ja Outi Jolanki tarkastelevat yhteisöllistä senioriasumista ja korostavat, miten ikääntyneet asukkaat eivät ole vain hoivan vastaanottajia vaan myös aktiivisia toimijoita, jotka pitävät huolta toisistaan ja ympäristöstään.

Hoivaan kuuluu keskeisenä osana toisen kohtaaminen. Hoivaetiikka on relationaalista etiikkaa, eli se perustuu hoivaaviin suhteisiin, tilanteisiin ja tunteisiin. Anna-Kaisa Kuusisto pohtii tekstissään, miten lontoolainen maahanmuuttomuseo (Migration Museum) pyrkii edistämään maahanmuuttajien huomioimista ja kohtaamista radikaalin hoivaetiikan edellyttämällä tavalla ja ”luomaan tiloja rauhanomaiselle rinnakkaiselolle”.

Kohtaaminen voi olla myös kehollista, kuten Kimmo Hokkanen esittelee Puistojortsuja kuvaavassa tekstissään. Tanssi julkisessa tilassa haastaa perinteisiä sosiaalisia rooleja ja normeja sekä tarjoaa uudenlaisia tapoja huolenpidolle, jossa yksilöllinen ja yhteisöllinen hyvinvointi limittyvät. Kohtaamisten, toisten huomioimisen ja normien haastamisen avulla kaupunkitilaa on mahdollista ottaa haltuun lempeästi.

Hoiva on toisen kohtaamista ja rauhanomaista rinnakkaiseloa. Kuva: Riina Lundman.

Kaupungit ja hoivapalvelut ovat jatkuvassa muutoksessa, ja virallinen hoivajärjestelmä ei tavoita kaikkia kaupunkilaisia tasapuolisesti. Kriisien keskellä ja julkisten palvelujen heikentyessä tärkeiksi muodostuvat erilaiset yhteisölähtöiset hoivan muodot. Pauliina Lehtonen ja Eleanor Jupp tarkastelevat kaupunkihoivaa ja huolenpitoa alhaalta ylöspäin suuntautuvien käytäntöjen ja hyvinvointivaltion rakenteiden välimaastossa tapahtuvana toimintana kahdessa erilaisessa hyvinvointivaltiokontekstissa, Suomessa ja Isossa-Britanniassa.

Yhteiskunnallisessa hoivassa ei ole kyse pelkistä arvovalinnoista vaan myös varautumisesta nykyisiin ja tuleviin kriiseihin. Pasi Mäenpää esittelee tekstissään kriisihoivan käsitteen, joka huomio kansalaiset ja kansalaisyhteiskunnan niin hoivan kohteina kuin sen tuottajina kriisien yhteydessä. Kansalaistoiminta, aito vuorovaikutus, osallistuva viestintä, tunteiden käsittely ja voimaannuttavat kertomukset ovat keinoja, joilla huolehditaan ja pidetään yllä toivoa vaikeina aikoina.

Kuten teemakokonaisuuden tekstit osoittavat, hoivan ja huolenpidon kaupunki ei ole utopiaa, vaan hoivaa tapahtuu jo paljon kaupunkilaisten toimesta osana kaupunkien arkea ja kohtaamisia. Tämä ei tarkoita, että hoivan kysymykset voisi unohtaa kaupunkipolitiikasta vaan päinvastoin, erilaisilla poliittisilla päätöksillä on merkitystä sille, millaista hoivan ja huolenpidon kaupunkia päätökset mahdollistavat tai estävät.

Me kirjoittajat esitämme, että hoivan ja huolenpidon ajatus on ulotettava kaupunkien strategioihin ja kaupunkisuunnittelun käytäntöihin, joiden tulee aiempaa herkemmin huomioida erilaiset haavoittuvassa asemassa olevat kaupunkitilan käyttäjät. Ihmisten lisäksi hoivaa ja huolenpitoa tarvitsevat ja antavat niin kaupunkiluonto kuin yhteinen rakennettu ympäristömmekin. Hoivan ja huolenpidon kaupunki on myös kestävä kaupunki.

Teemakokonaisuus perustuu vuoden 2025 Kaupunkitutkimuksen päivillä järjestettyyn työryhmään Hoivan ja huolenpidon kaupunki.

Lähteet

The Care Collective (2025). Hoivamanifesti: Keskinäisen riippuvaisuuden politiikka. Eurooppalaisen filosofian seura.

Lehtonen, Pauliina & Jupp, Eleanor (2025). Care Infrastructures in Disadvantaged Neighbourhoods at Times of Welfare State Change: Finland and UK Compared. Urban Planning, vol 10, 1–19.

Lundman, Riina (2023). Lähiöt tarvitsevat hoivaa ja huolenpitoa. Alusta!-verkkojulkaisu. https://blogs.tuni.fi/alustalehti/2023/03/28/lahiot-tarvitsevat-huolenpitoa-ja-hoivaa/

Lundman, Riina & Kymäläinen, Päivi (2023). The suburban ethics of care: Caring for shared spaces in suburban regeneration. Cities, 141, 104528. https://doi.org/10.1016/j.cities.2023.104528