Suomessa oppilasmäärän väheneminen ja kuntien talouspaineet pakottavat pohtimaan kouluverkkoa uudelleen. Artikkeli avaa, miten koulujen liikenteellisen saavutettavuuden tarkastelu eri tavoin voi tukea kouluverkkosuunnittelua. Jo yksinkertaiset analyysit antavat arvokasta tietoa siitä, miten lähikoulujen lakkauttaminen voi vaikuttaa lasten mahdollisuuteen kulkea kouluun turvallisesti jalan tai pyörällä.

Koulujen merkitys kodin lähellä

Asuntoilmoituksissa listataan lähes poikkeuksetta, millaisia palveluja kodin lähistöltä löytyy. Yleisimmin mainitaan päivittäispalvelut, joihin koulujen ja päiväkotien katsotaan usein myös kuuluvan. Ei ihme, sillä erityisesti lapsiperheille koulun sijainti ja saavutettavuus ovat usein ratkaisevia tekijöitä. Havaintojen mukaan lähellä oleva koulu ei ainoastaan helpota arkea, vaan vaikuttaa myös perheiden hyvinvointiin ja alueiden vetovoimaan. Koulut ovatkin kunnissa paljon enemmän kuin opetuksen järjestäjiä – ne ovat keskeinen osa tasa-arvoista palveluverkkoa.

Suomalaisen kouluverkon juuret ulottuvat pitkälle historiaan. 1920-luvulla asetettu oppivelvollisuus toi koulut kuitenkin lähemmäs suomalaisten arkea, kun kunnat velvoitettiin perustamaan ja ylläpitämään kansakouluja. Vuosikymmenten kuluessa lähes jokaiseen kylään perustettiinkin oma koulu. 1970-luvulla peruskoulu korvasi kansakoulun, ja sen myötä kouluverkko alkoi vähitellen tiivistyä kohti nykyistä muotoaan väestön muutoksen myötä. Kouluverkko onkin aina heijastellut aikansa yhteiskunnallisia ja taloudellisia realiteetteja.

Tasapainoinen kouluverkko – kuntien vaikea yhtälö

Tänä päivänä koulujen ylläpitoon liittyy monia toisiinsa kietoutuvia haasteita. Kunnan talous, koulurakennusten kunto, oppilasennusteet, investointitarpeet ja henkilöstön saatavuus määrittävät, missä kouluja voidaan säilyttää ja minne uusia perustaa. Moni kunta tasapainoileekin vaikeassa yhtälössä: oppilasmäärät vähenevät, talous on tiukoilla ja päätöksiä kouluverkon uudelleenjärjestelyistä tulee tehdä nopeasti. Pöydällä on pitkä lista välttämättömiä huomioita, mutta lasten arjen näkökulmat – turvalliset koulumatkat, kohtuullinen matkan pituus ja mahdollisuus kulkea itse – voivat jäädä usein taloudellisten realiteettien varjoon.

Tilanne on erityisen ristiriitainen, sillä kansainvälinen tutkimus osoittaa, että koulujen saavutettavuus kävellen ja pyöräillen edistää lasten liikkumista, terveyttä sekä ympäristön kestävyyttä. Ristiriitaa lisää se, että suomalaisten lasten aktiivisen koulumatkaliikkumisen on havaittu viime vuosikymmeninä vähentyneen, mikä on merkittävä huolenaihe. Taustalla saattaa vaikuttaa useampia syitä, joista yhden on arveltu liittyvän lähikoulujen lakkauttamiseen ja sitä kautta pidempiin koulumatkoihin.

Koulumatka on useimmille lapsille arjen tärkein liikuntamuoto, ja siksi sen pituus ja turvallisuus ovat ratkaisevassa asemassa. Koulumatkat ovat myös tärkeitä lasten sosiaalisten suhteiden kannalta. Tutkimuksissa etäisyys kouluun on noussut merkittävimmäksi esteeksi aktiivisille kulkutavoille. Turvallisuutta puolestaan heikentävät vilkkaat tiet, suojateiden vähäisyys tai epäselvät liikennejärjestelyt. Lyhytkään koulumatka ei välttämättä takaa koulun saavutettavuutta, jos reitti koetaan vaaralliseksi.

Suomalaisessa selvityksessä on myös havaittu, että koulukuljetukset ja lisääntynyt saattoliikenne voivat vaikuttaa välillisesti koulumatkojen turvallisuuteen: koulujen lähiympäristöön syntyvä liikenne lisää riskejä muille kulkijoille. Lisääntyvään autoliikenteeseen olisikin tärkeää kiinnittää huomiota, mikäli lähikouluja joudutaan lakkauttamaan. Muutoin saatamme olla tilanteessa, jossa lisääntyvä kyyditystarve lisää entisestään autolla koulumatkansa taittavien määrää, vähentäen samalla arkiliikunnan mahdollisuuksia.

Liikenteellisen saavutettavuuden arviointi tärkeää

Koulujen sijainti ja kytkeytyminen – erityisesti kevyen liikenteen verkkoon – ei siis ole vain palveluiden saavutettavuuteen liittyvä kysymys, vaan sillä voi olla laajoja vaikutuksia lasten arkiliikuntaan ja hyvinvointiin. Tästä huolimatta saavutettavuuden analysointi on jäänyt kouluverkkokeskustelussa usein varsin yleiselle tasolle. Saavutettavuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, miten jokin sijainti on mahdollista saavuttaa liikenteellisesti. Sitä mitataan esimerkiksi kuljettavan matkan pituutena, siihen kuluvana aikana tai kulkemisen kustannuksena. Matkaa hidastavana kustannuksena voidaan pitää esimerkiksi vaarallisia tieosuuksia, kuten vilkasta liikennettä tai huonoa näkyvyyttä. Mikäli sellaisia osuu koulumatkalle paljon, muodostuu kustannus korkeaksi ja on todennäköistä, ettei lapsi voi kulkea kouluun itse tai vanhemmat tarjoavat lapselleen kyydin, vaikka etäisyys kouluun olisikin kohtuullinen.

Vaikka paikkatietopohjaiset saavutettavuusanalyysit ovat jo vakiinnuttaneet asemansa maankäytön suunnittelussa ja palvelujen sijoittamisessa, niiden hyödyntäminen kouluverkon suunnittelussa on ollut toistaiseksi vähäisempää. Saavutettavuutta on tarkasteltu usein lähinnä nykyisen kouluverkon kattavuuden näkökulmasta. Suomessa saavutettavuus mainitaan lähes kaikissa kouluverkkoselvityksissä, mutta tieverkkoon perustuvat laskelmat ovat edelleen harvinaisempia, vaikka niiden sisällyttäminen kokonaisarviointiin on teknisesti varsin yksinkertaista liikennemaantieteen keinoin. Yleisimmin saavutettavuutta on arvioitu yleispiirteisten palvelualueiden (kuva 1), mielipiteiden tai kyselyjen pohjalta, jolloin koko oppilasväestön liikenteellinen saavutettavuus jää vähäiselle huomiolle.

Esimerkiksi Muhoksen kouluverkkoselvityksessä Pohjois-Pohjanmaalla laadimme analyysin mahdollisten lakkautusten vaikutuksista koulujen turvalliseen saavutettavuuteen. Selvityksessä huomioitiin sekä eri-ikäisten koululaisten näkökulmasta arvioitu reittien turvallisuus, että kunnan alueelliset erityispiirteet, kuten vaaralliset tieosuudet. Selvitys tuotti tietoa päätöksenteon tueksi, mutta tarjosi samalla myös tietoa kevyenliikenteen pullonkauloista ja kehityskohteista. Tällaiset kuntien aloitteesta tulevat avaukset ovat tärkeitä, sillä koulumatkan pituudella ja turvallisuudella on ratkaiseva merkitys sille, miten hyvin koulu lopulta on lasten saavutettavissa.

Paikkatietoanalytiikka kouluverkkosuunnittelun tukena

Hyvä koulujen saavutettavuus ei ole vain tekninen mittari, vaan parhaimmillaan se tukee lasten arjen turvallista liikkumista ja terveyttä. Paikkatietopohjaisilla analyyseilla voidaan arvioida koulumatkojen pituuksia, käytettyä aikaa sekä koulukuljetusten tarvetta ja tarjota päätöksenteolle vahvempi, lasten arkea huomioiva perusta talouden rinnalle.

Koulumatkoilla on keskeinen rooli lasten fyysisen aktiivisuuden ja terveyden kannalta. Siksi kokonaiskustannuksia arvioitaessa on tärkeää huomioida liikkumista ja terveyttä edistävät vaikutukset suorien matkakustannusten sekä rakennus- ja infrakustannusten rinnalla. Tarkempi koulureittien analyysi voi auttaa myös tunnistamaan infrastruktuurin pullonkaulat. Tämä antaa kunnille arvokasta tietoa siitä, missä liikenneverkkoon tehtävät investoinnit voivat mahdollistaa useamman oppilaan kulkemisen kouluun itse samalla vähentäen koulukuljetusten tarvetta.

Kouluverkkoselvityksissä on mahdollista hyödyntää kustannustehokkaasti avoimia aineistoja ja paikkatietoanalytiikkaa, joka huomioi myös yksittäisten oppilaiden koulumatkat. Avoimesti käytettävissä olevien paikkatieto-ohjelmien ja analyysien avulla voidaan selvittää esimerkiksi, mitkä koulut sijaitsevat parhailla paikoilla, jotta mahdollisimman moni oppilas saavuttaa koulun turvallisesti kävellen tai pyörällä. Samalla voidaan tarkastella, mitä tapahtuu, jos osa lähikouluista lakkautetaan: analyysi näyttää, miten oppilaat jakautuisivat jäljelle jääviin kouluihin ja mitkä koulut ovat keskeisiä mahdollisimman hyvän saavutettavuuden säilyttämiseksi. Näin kunnat saavat konkreettista tietoa päätöksenteon tueksi ja voivat suunnitella kouluverkkouudistuksia, jotka tukevat lasten arkea, turvallista liikkumista ja hyvinvointia.

Aloituskuva: https://pixabay.com/fi/photos/vallankaappaus-nuori-tytt%C3%B6-poika-8799824/

Lähteet

Kallio, J., Turpeinen, S., Hakonen, H., & Tammelin, T. 2016. Active commuting to school in Finland, the potential for physical activity increase in different seasons. International Journal of Circumpolar Health, 75(1). https://doi.org/10.3402/ijch.v75.33319

Koululiitu 2016. Koululiitu-palvelu, Ramboll Finland Oy https://koululiitu.fi/#

Lubans, D.R., Boreham, C.A., Kelly, P. et al. 2011. The relationship between active travel to school and health-related fitness in children and adolescents: a systematic review. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 8, 5 (2011). https://doi.org/10.1186/1479-5868-8-5

Kohti aktiivisia ja kestäviä koulumatkoja – Lapset ja nuoret fiksusti kouluun 2025 https://fiksustikouluun.fi/

Kyttä, M., Hirvonen, J. Rudner, J., Pirjola, I. & Laatikainen, T. 2015. The last free-range children? Children’s independent mobility in Finland in the 1990s and 2010s. Journal of Transport Geography 47, 1-12. https://doi.org/10.1016/j.jtrangeo.2015.07.004

Turpeinen, S., Lakanen, L., Hakonen, H., Havas, E. & Tammelin, T. 2013. Matkalla kouluun. Peruskoululaisten koulumatkat ja aktiivisten kulkutapojen edistäminen. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 271.