Työskentely erilaisilla aukiolla, eri kaupunginosissa on avannut silmät sille, miten aukiot ja torit palvelevat lapsia ja nuoria nykyisellään sekä millaisia mahdollisuuksia ja haasteita niiden kehittämiseen liittyy. Aukiot ja torit ovat keskeisiä kaupunkirakenteen osia – julkisia tiloja, jotka tuovat esiin laajempia kaupunkisuunnittelun ja tasa-arvoisen kaupungin edistämisen haasteet ja esteet matkalla kohti aidosti kaikkien kaupunkia.

Kokoavat paikat kaiken ikäisille

Vaikka aukiot voivat toimia monipuolisina kohtaamispaikkoina, lasten ja nuorten tarpeet ovat jääneet usein suunnittelussa taka-alalle. Nuorempien ikäryhmien oleskelu, leikki ja liikkuminen voi tuoda eloa aukioille ja toimia merkkinä monimuotoisesta, inklusiivisesta kaupunkitilasta sekä hyvistä yhteyksistä muuhun kaupunkiin. Leikkiä ja leikkisyyttä osana kaupunkielämää saatetaan vieroksua: leikin ajatellaan kuuluvan vain leikkipuistoihin tai leikin ajatellaan tarvitsevan tiettyjä puitteita. Myös nuorten kokoontumiseen julkisilla paikoilla suhtaudutaan usein epäluuloisesti.

Erityisesti havainnot oman 8-vuotiaan lapseni liikkumisesta eri ikäkausina sekä työ placemaking-projekteissa erilaisilla aukioilla ovat osoittaneet, kuinka tilan ominaisuudet ja toiminnot vaikuttavat lasten tapaan käyttää kaupunkia. Kun tila on tarpeeksi turvallinen ja kutsuva, lapset löytävät sille luovia käyttötapoja – leikkien, liikkuen ja tehden kaupungista oman paikkansa – ja vaikuttaen koko tilan ilmapiiriin ja tunnelmaan positiivisesti. Lapsiystävälliset kaupungit voivat myös helpottaa lapsiperheiden arkea. Niin sanotut kolmannet tilat ovat oiva paikka tutustua muihin, viihtyä ja viettää aikaa ilman erityistä ohjelmaa.

Aukioiden tarkastelu eri mittakaavoissa

Aukioita on hyvä tarkastella monesta eri näkökulmasta: millaisia reittejä lapset kulkevat, miksi he pysähtyvät ja viipyvät tilassa sekä mitkä elementit kutsuvat heitä leikkiin. Tutkimuksemme ja havainnot sekä Suomessa että kansainvälisesti osoittavat, että monipuoliset ja ”monitulkintaiset” kalusteet ja elementit innostavat lapsia leikkiin ja liikkeeseen. Reunakivet, korokkeet, portaat ja altaat voivat toimia lasten mielikuvituksessa reitteinä, polkuina, vuorina, kivinä, askelmina ja teinä.

Suunnittelussa on tärkeää sekä avata mahdollisuuksia, että välttää ylisuunnittelua, joka voi rajoittaa luovaa käyttöä. Aukioiden ja torien lapsiystävälliseksi kehittämisen ei tarvitse tarkoittaa valmiiden leikkivälineiden lisäämistä, vaan vapaalle leikille ja liikkeelle suotuisien elementtien ja niiden sijoittelun huomioimista.

Esimerkiksi Helsingin kaupungille toteutettavassa Meri-Rastilan placemaking-projektissa suunnittelemme tänä vuonna aukion väliaikaisen modulaarisen kalustuksen sijoittelun yhteistyössä parkourin asiantuntijoiden kanssa osana kaupunkikokeilua. Jo viime kesänä kalustus oli aktiivisessa leikki- ja oleskelukäytössä, mutta toimi samalla istuskelu- ja oleskelupaikkana kaiken ikäisille. Paikallisten mukaan lasten läsnäolo, värit ja kasvit tasapainottivat torin tunnelmaa, jonka on koettu olevan toisinaan levoton ja yksipuolista käytöltään.

On myös tärkeää tunnistaa, että monipuoliset aukiot ja torit voivat edistää eri ikäryhmien välistä vuorovaikutusta ja nostaa esiin lasten olemassaoloa kaupunkilaisina, joiden omistajuutta ja omaehtoisuutta kaupunkiin voidaan rakentaa jo varhain. Rinnakkaiselo ja sopiva ”hankaus” auttavat tuomaan esiin erilaisia näkökulmia, mikä puolestaan edistää inklusiivisen kaupunkitilan suunnittelua ja käyttöä.

Lasten ja nuorten kohtaaminen kaupunkitilassa

Aikuiset suhtautuvat eri tavoin lasten ja nuorten läsnäoloon aukioilla. Pienet lapset nähdään usein suloisina ja sallittuina käyttäjinä, mutta nuorten kokoontuminen voi herättää ristiriitaisia tunteita. Vuosaaren Mosaiikkitorilla tekemässäni osallistavan projektin työpajoissa lukiolaiset kertoivat, että jo kolmen hengen ryhmä saa aikuisilta nyreitä ja epäileviä katseita. Heidän mukaansa pukeutumistyylillä ei ole merkitystä – pelkkä oleskelu yhdessä julkisessa tilassa tuntuu herättävän negatiivisia reaktioita.

Samojen nuorten mukaan he kokevat itsensä tervetulleiksi lähinnä lähiluonnon paikoissa, joissa on vähemmän muita ihmisiä. Vaikka on positiivista, että nuoret löytävät näitä tiloja itselleen, on huolestuttavaa, että kaupunkirakenteessa heille ominaisimmat ja turvallisimman tuntuiset paikat rajoittuvat kouluihin ja nuorisotaloihin ja tiettyjen kauppakeskusten sisätiloihin – eikä aina sinnekään.

Aukioilla on potentiaalia toimia turvallisina ja yhteisöä vahvistavina kohtaamispaikkoina. Niitä voidaan profiloida hitaan olemisen, kokoontumisten ja hengailun tiloiksi, joissa ryhmissä kokoontuminen ei ole epäilyksiä herättävä poikkeus, vaan osa tilan luontaista käyttöä. Aukioilla voi myös olla yksin yhdessä – ihmisten ilmoilla ja läsnä muiden kanssa osana kaupunkielämän sosiaalista verkostoa ja alttiina spontaaneille arjen kohtaamisille.

Leikkiin innostava monikäyttöisyys

Leikkisät kaupunkitilat voivat syntyä monenlaisista asioista: erilaiset pinnat, pienet tasoerot, vesielementit, kasvit, istumapaikat ja muunneltavat rakenteet houkuttelevat kokeilemaan, hyppimään, juoksemaan ja oleskelemaan. Esimerkiksi Ylä-Malmin torilla oleva vesiallas on lasten ikisuosikki. Veden tutkailu, reunalla kävely ja altaan päädyssä olevassa taideteoksessa kiipeily ovat viihdyke, jota varten torille tullaan tai siellä käväistään leikkimässä spontaanisti ohikulkumatkalla. Joskus aikuisten ohikatsoma yksityiskohta voi olla lasten mielestä juuri se kiinnostavin juttu. Esimerkiksi taannoin Aleksanterinkatua kävellessäni lapseni jämähti pitkäksi toviksi keikkumaan yhden ainoan irrallisen katukiven päällä.

Monikäyttöiset aukiot ovat erityisen tärkeitä asuinalueilla, joissa ne toimivat yhteisön keskeisinä kokoontumispaikkoina. Samalla on olennaista säilyttää niiden avaruus – sekä tilallisena kokemuksena että asukaslähtöisten tapahtumien mahdollistajana. Kyläjuhlien järjestäminen rajatussa tilassa voi olla haasteellista, mutta toisaalta ihmisvirrat löytävät luontevasti tiensä eri tilojen välilläkin. Tärkeintä on, että tiloissa on tietynlaista vapautta taipua moneksi. Tutkimusten mukaan ylisuunniteltu kaupunkitila voi estää yhteisöjen muodostumista.

Helsingissä, kuten monissa muissakin kaupungeissa, aukioiden reunoille suunnitellaan yhä korkeampaa ja tiiviimpää rakentamista, mikä korostaa niiden merkitystä yhteisinä kaupunkitiloina ja tuo lisää ihmisvirtoja. Tiivistyvä ympäristö voi kuitenkin nostaa esiin kysymyksiä melusta: onko liike ja leikki tervetullutta, jos se tuo mukanaan ääntä? Entä onko kaikille toiminnoille tilaa?

Aukioiden profiilit ja koot voivat myös vaihdella. Esimerkiksi tilan monikäyttöisyys ja elävyys ei tarvitse olla kaikilla aukioilla keskiössä. Millainen olisi esimerkiksi eri aistien aukio? Laadukkaita julkisia tiloja tulisi kuitenkin lisätä eri kokoisina: kadunkulmiin ja erilaisten tilojen väleihin helposti syntyvät epätilat voidaan muuttaa miniaukioiksi, jotka elävöittävät kaupunkia ja lisäävät kohtaamisia.

Historialliset aukiot, kuten Helsingin Senaatintori, edustavat avaria ja monumentaalisia tiloja, jotka ovat arvokkaita sellaisenaan. Lapsille torin portaat tarjoavat kiipeämisen ja talvisin laskemisen mahdollisuuden, ja lumikasat kiipeilyalustan. Nuorille portaat ovat toimineet kokoontumispaikkana jo vuosikymmenten ajan, osoituksena siitä, kuinka kaupunkitila elää käyttäjiensä mukana ja miten erilaisilla aukioilla löytyy aktiivista kaupunkielämää, kun sille avataan silmät. Hienovaraisuus ja herkkyys eri ilmiöiden tunnistamiseen on tärkeää lapsiystävällisen kaupungin edistämisessä.

Aukiot eivät ole staattisia tiloja, vaan ne muuttuvat vuodenaikojen mukana. Kesäisin ne voivat täyttyä tapahtumista ja värikkäistä installaatioista, kun taas talvella niistä voi tulla paikkoja hiljentymiselle tai talvileikeille. Aukioiden muuntautuminen eri vuodenaikojen käyttöön on yksi tapa lisätä lasten läsnäoloa aukioilla: vuodenaikojen vaihtelu vaikuttaa siihen, miten eri-ikäiset käyttäjät liikkuvat ja viipyvät tilassa. Erityisesti pienemmät lapset hyppivät ja leikkivät säässä kuin säässä ja käyttävät havaintojemme perusteella kaupunkikalusteita ympäri vuoden.

Syötteitä kaupunkitilan käyttäjiltä

Aukioiden kehittämisessä, elävöittämisessä ja suunnittelussa voidaan hyödyntää paikkamuotoilua (placemaking), mikä laajentaa aukion käyttöön vaikuttavaa tieto- ja kokemuspohjaa. Ylä-Malmilla, osana Helsingin kaupungin kaupunkiuudistusta, olemme toteuttaneet pitkäkestoisen paikkamuotoiluprosessin. Sen eri vaiheiden aikana on tutkittu torin ja aukion elämää ja käyttömuotoja sekä kerätty tietoa, ideoita ja havaintoja työpajoissa, kyselyissä ja käytännön tekemisen kautta. Väliaikainen kalustus, toiminnallisuus ja tapahtumat ovat toimineet tulevan mallintamisena ja auttaneet kokoamaan paikkasidonnaisen lähtötietopaketin torin suunnittelijoille (katso myös kirjoittamani blogiteksti aiheesta).

Taktinen urbanismi ja kokeilut ovat erinomainen tapa tutkia monikäyttöisyyttä sekä lasten leikkiä ja liikkumista. Keskeinen kysymys on, miten kokeiluista saadut tiedot ja kokemukset siirtyvät lopulliseen suunnitelmaan. Kansainvälisesti merkittäväksi noussut Barcelonan Superblocks (Superillas) on esimerkki siitä, miten autoille allokoitu katu- ja aukiotila voi muuttua eläväksi kaupunkiympäristöksi.

Vieraillessani kohteessa paikallisen suunnittelijan opastuksella, havaitsin lasten näkökulmasta merkittävän eron väliaikaisen toteutuksen ja pysyvän ratkaisun välillä. San Antonin risteys ja aukio, jossa oli käytössä väliaikaisia, monikäyttöisiä kalusteita, oli täynnä elämää, leikkiä ja sopivaa äänimaailmaa.

Sen sijaan viereinen aukio, johon oli sijoitettu perinteisiä, arvokasta muotokieltä edustavia penkkejä päätöksentekijöiden toiveesta, oli silmiinpistävän hiljainen – niin äänien kuin ihmisten osalta.

Superblocks-toteutuksista vastaavat suunnittelijat kertoivatkin, että heidän näkemyksensä mukaan monikäyttöiset ja yksinkertaiset kalusteet sopisivat hyvin myös pysyviin toteutuksiin ja mahdollistaisivat erilaisten aukioprofiilien kehittämisen.

Liikkuminen ja leikkiminen on paikkatietoa

Aukioita kehitetään kohti monimuotoisempia ja elävämpiä kaupunkitiloja. Lapset ja nuoret ovat olennainen osa näitä tiloja ja heidän tarpeidensa huomioiminen tekee kaupunkiympäristöstä kerroksellisemman, elämyksellisemmän ja kiinnostavamman kaikille.

Kaupunkisuunnittelijoiden ja päättäjien tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, miten julkiset tilat voivat palvella kaikenikäisiä – myös heitä, jotka liikkuvat ja leikkivät luonnostaan. Lasten kuulemisessa tarvitaan muita menetelmiä kuin viralliset kuulemiset tai kyselylomakkeet.

Kun lapset saavat tilaa olla aktiivisia toimijoita kaupunkitilassa, he kasvavat aikuisiksi, joilla on vahvempi ja merkityksellisempi suhde omaan kotikaupunkiinsa.

Aloituskuva: RaivioBumann suunnitteli ja toteutti Espanjaan Logroñon kirjaston edustalle interaktiivisen Basic Forms of Urban Life -installaatioin Concéntrico-festivaalilla – erityisesti lasten suosikiksi noussut teos elävöitti aukiota. Kuva: Josema Cutillas.

Lähteet:
Derr, Victoria; Chawla, Louise; Mintzer, Mara; Cushing, Debra; Van Vliet, Willem 2013. A City for All Citizens: Integrating Children and Youth from Marginalized Populations into City Planning. Buildings 2013, 3(3), 482-505. https://doi.org/10.3390/buildings3030482.

https://design.hel.fi/blogi/placemaking-toiminta-malmilla/

https://raiviobumann.com/project/yla-malmi-market-square-placemaking/

Superblocks-havainnointi ja Silvia Casorran Martosin haastattelu https://parkly.city/walking-through-the-lively-blocks-of-barcelona/