Mikä on Suomen vanhin aukio?

12.12.2024
Panu Savolainen

Aukio kuuluu suomen kielen vanhaan sanastoon sekä adjektiivina että substantiivina. Kalevalassa kerrotaan ”aukioista ulapoista” – aukio oli aution ja aukean synonyymi – ja vanhassa suomenkielisessä kirjallisuudessa kuvataan monesti aukioita. Niillä tarkoitettiin avaraa puutonta maisemaa tai jopa kasvillisuudelle liian vihamielistä maaperää, kuten Islannin karua ja puutonta maastoa.

Suomen kaupunkikulttuurin historiallista ohuutta kuvastaakin mainiosti, miten nuori on sanan aukio nykymerkitys. Kaupunkitilassa olevaa avointa aluetta tarkoittavana sanana se esiintyy vasta 1900-luvun alussa ja yleistyy tässä merkityksessään vasta 1900-luvun kuluessa. Maan kaupunkien aukioita nimitettiinkin pitkälle viime vuosisadalle toreiksi, joka on ruotsin kielen kautta muinaisvenäjästä kieleemme kulkeutunut sana.

Jos katsotaan kielemme alati muuttuvien merkitysten sijaan Suomen kaupunkitilan historiaan, kysymys maan ensimmäisestä aukiosta muuttuu käsinkosketeltavammaksi. Kysymykseen maan kaupunkien vanhimmasta aukiosuunnitelmasta on nimittäin mahdollista vastata, vaikka sen suunnittelijasta ei tietoja olekaan meille asti säilynyt.

Suomen ensimmäinen aukio, eli Turun Vanha Suurtori, on nykytiedon mukaan peräisin aivan 1300-luvun alkuvuosilta. Se on säilynyt yli 700 vuotta osana Turun vanhan keskustan rippeitä, vaikka aukion itäreuna muutettiinkin puistoksi Turun palon jälkeisessä asemakaavauudistuksessa. Maan vanhimman aukion symbolista merkitystä kuvastaa kansallisesti tärkeä joulurauhan julistus, joka luetaan Vanhan suurtorin varrella sijaitsevan Brinkkalan talon parvekkeelta joka jouluaattona kello 12.

Vanhin Turun Vanhaa Suurtoria esittävä kaupunkimittaus vuosilta 1633–1634. Kartan yläosassa tuomiokirkko. (Kansallisarkisto)

Vanha Suurtori on pitkänomainen aukiosommitelma, jolla kohtasivat Suomen merkittävimmät maantiet keskiajalta aina vuoteen 1827 saakka. Aukion yläpäässä lienee alusta asti ollut kaupungin raatihuone ja sen toisessa päässä joen yli johtava silta. Vastaavanlainen ja Turun Suurtoria hyvin paljon muistuttava aukiosommitelma tunnetaan sekä Virosta Tartosta että nykyisen Puolan alueelta Gdanskista. Kumpikin niistä lienee rakennettu alkuaan 1200-luvun lopulla. Näiden Itämeren eri puolilla sijaitsevien aukioiden yhdenmukaiseen muotoon kiinnitti aikanaan huomiota 1900-luvun alussa kaupungin historiaa tutkinut J. W. Ruuth, ja sitä pohti laajemmin 1960-luvun lopulla C. J. Gardberg.

Kuka tai ketkä suunnittelivat Suomen ensimmäisen aukion ja vastaperustetun Turun asemakaavan vuoden 1300 taitteessa? Kysymys on yllättävän vaikea, ja siihen vastaamiseksi on kurkistettava yleisemmin keskiajan kaupunkien suunnittelua ja suunnittelijoita koskevaan tutkimukseen.

Toisin kuin monesti luullaan, keskiajan kaupungit eivät rakentuneet orgaanisesti itsestään. 1200-luvun jälkipuoliskolla ja vuoden 1300 ympärillä Eurooppaan perustettiin uusia kaupunkeja enemmän kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. Niistä hyvin suuri osa linjattiin säännölliseen ruutukaavan, ja Sienan kaltaiset, keskiajan kaupungin stereotyypin aseman saaneet esimerkit ovat lopulta poikkeuksia. Monien keskiajan katedraalien kohdalla säilyneet tilikirjat ja jopa piirustukset avaavat yksityiskohtaisestikin suunnittelijoiden ja toteuttajien joukon, henkilöiden nimiä myöten. Kaupunkien kohdalla on kuitenkin toisin. Meidän aikaamme ei ole säilynyt juuri lainkaan keskiaikaisia kaupunkisuunnitelmia, ja harvat säilyneet ovat tekstimuotoisia kuvauksia geometriasta ja kyynärämääristä 1300-luvun Italiasta. Kun aikakauden kirjallisuudessa kerrotaan kaupunkien suunnittelusta, suunnittelijaksi saatetaan mainita ”kuningas tai ”jumala”. Ihmisellä yksilönä ja taiteilijana ei ollut samaan tapaan merkitystä arkkitehtonisen ja varsinkaan kaupungin muodon luojana kuin sittemmin 1400-luvun renessanssista alkaen aina tähän päivään.

Joku kuitenkin teki käytännön tytön. Hajanaiset tiedot 1200-luvun Ranskasta viittaavat dominikaanien mitanneen kaupunkeja maastoon. Ajatus on luonteva, sillä dominikaanit opettivat konventeissaan esimerkiksi matematiikkaa ja maanmittausta, ja 1200-luvun alun Toulousessa perustettu sääntökunta rakensi konventtejaan vuosisadan kuluessa miltei kaikkialle Eurooppaan. Suomeenkin dominikaanit saapuivat jo vuonna 1249, vain 33 vuotta sääntökunnan perustamisen jälkeen.

Markus Hiekkasen aiemmin esittämän ajatuksen mukaan Turun kaupungin perustaminen noin vuonna 1300 oli katolisen kirkon, ruotsin kruunun, saksalaisten kauppiaiden ja dominikaanien yhteinen ponnistus. Voi myös leikitellä ajatuksella, että monipuoliset taidot ja tiedot hankkineet dominikaanit olisivat olleet Suomen ensimmäisiä kaupunkisuunnittelijoita ja ensimmäisen aukion luojia. Vaikka lopullista vastauksesta kysymykseen ei koskaan saatane, Turun vuoden 1300 tietämillä suunniteltu Suurtori vastinpareineen Gdanskissa ja Tartossa on kiinnostava esimerkki kaupunkisuunnittelusta alueilla, jonne urbanisaatio levisi vasta keskiajan loppupuoliskolla 1200- ja 1300-luvuilla.

Sitäkin merkittävämpi Turun Vanha Suurtori on suomalaisille symboliarvonsa vuoksi. Joulurauhan julistuksessa toistuu jo keskiajalta juontuva mutta jo satoja vuosia siiten alkuperäisen tarkoituksensa menettänyt perinne, jossa tilapäiset lait kuten joulunpyhien aikaiset korotetut rangaistukset, luettiin ääneen kaupunkilaisille. Suomen ensimmäisen aukion funktiot – kokoontuminen ja torikauppa – palaavatkin muutoin hiljenneelle Vanhalle Suurtorille historiallisia viittauksia sisältävien keskiaikamarkkinoiden, joulumarkkinoiden ja joulurauhan julistamisen muodoissa yhä nykyään.

Joulurauhan julistus Brinkkalan talon parvekkeelta Suurtorin varrella vuonna 1904. (Turun museokeskus)

Lähteet:

Boerefijn, Wim 2010. The Foundation, Planning and Building of New Towns in the 13th and 14th Centuries in Europe. An architectural-historical Research into Urban Form and its Creation. PhD thesis, University of Amsterdam, Amsterdam.

Friedman, David 1988. Florentine New Towns. Urban Design in the late Middle Ages. Architectural History Foundation, New York/Cambridge (Massachusetts)/London.

Gardberg, Carl Jacob 1969. Turun keskiaikainen asemakaava. Turun kaupungin historiallisen museon vuosijulkaisu 32–33/1968–1969. Turun kaupungin historiallinen museo, Turku, 5–52.

Heikkilä, Tuomas & Suvikumpu, Liisa 2011. Suomen Turku julistaa joulurauhan. Kirjapaja.

Hiekkanen, Markus 2003. Turun kaupungin perustaminen. Tulkintayritys uusien arkeologisten tutkimusten perusteella. Teoksessa Seppänen, Liisa (toim.), Kaupunkia pintaa syvemmältä. Arkeologisia näkökulmia Turun historiaan. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae IX. Suomen keskiajan arkeologian seura, Turku, 42–52.

Pihlman, Aki 2010. Turun kaupungin muodostuminen ja kaupunkiasutuksen laajeneminen 1300-luvulla. Varhainen Turku. Raportteja 22. Turun museokeskus, Turku, 9–29.

Savolainen, Panu; Hannula, Henri & Välimäki, Reima 2021. Milloin Turku perustettiin? Kaupungin historian muistaminen uuden ajan alun historiankirjoituksessa ja tulkinta kaupungin perustamisajankohdasta. SKAS 1/2021, 46–60.

Seppänen, Liisa 2019. Turun kaupungin perustaminen. Teoksessa Mustonen, Riikka & Ratilainen, Tanja (toim.), Pitkin poikin Aurajokea. Arkeologisia tutkimuksia. Turun museokeskuksen raportteja 23, Turun museokeskus, Turku.

Kirjoittaja

Panu Savolainen

Panu Savolainen toimii Arkkitehtuurin historian ja restauroinnin apulaisprofessorina Aalto-yliopistossa. Hänen viimeisimpiin julkaisuihinsa kuuluu Arkkitehtuurin vuosituhannet – Suomen Arkkitehtuurin historia alusta loppuun (2024).