Rikhard Manninen haastattelussa.

Aikaisin pimeänä keskiviikkoaamuna menen Kalasatamaan haastattelemaan Helsingin kaupungin maankäyttöjohtajaa Rikhard Mannista Kaupunkiympäristötaloon (KYMP-talo), jonne väki alkaa vasta kerääntyä.

Rikhard Manninen on tiettävästi Suomen ensimmäinen ja edelleen ainoa sosiologi, joka on maankäyttöjohtaja ja sitä ennen Helsingin yleiskaavapäällikkö. Perinteisesti kaavoituspäälliköt ovat teknisen koulutuksen saaneita, arkkitehtejä ja maanmittareita. Ehkä kaupunkisuunnittelun painotuksen siirryttyä vahvasti kohti strategista suunnittelua sanoittamisesta on tullut suunnittelussa aiempaa tärkeämpi työkalu ja monitieteisyydelle on enemmän tarvetta.

Haluan keskustella Mannisen kanssa kaupungin aukioista kaupunkitiloina ja merkityksinä. En ole selvillä siitä, onko kaupungilla yhtenäisiä tavoitteita aukioille. Useimmissa eurooppalaisissa kaupungeissa aukiot ovat yhteisöllisyyden ja oleskelun tiloja. Miten Helsingissä ajatellaan, ovatko aukiot paikkoja oleskeluun, tilapäisiä käyttöjä varten, maankäyttövarantoa tai jotain muuta? Onko kaupungin suunnittelussa luokiteltu aukioita joidenkin tavoitteiden tai periaatteiden mukaan? Elielin aukion ja Kasarmitorin suunnitelmat ovat herättäneet julkista keskustelua, kritiikin mukaan niitä ollaan rakentamassa umpeen. Liittyykö aukioiden suunnittelu kaupungin laajempaan strategiaan?

Suunnitteluideologioiden kestävyys

Helsingissä rakennetaan tällä hetkellä ja tulevina vuosinakin poikkeuksellisen paljon, jos kaikki suunnitelmat toteutuvat. Edellisen kerran Helsinkiä ja pääkaupunkiseutua rakennettiin yhtä kiivaasti 1960-luvun kaupungistumisen murroksessa. Wilhelm Helander ja Mikael Sundman (1970) arvostelivat silloin kirjassaan Kenen Helsinki – raportti kantakaupungista (1970) kaupunkilaisten tarpeista piittaamatonta kaupunkisuunnittelua, jossa ajetaan pienen vähemmistön etuja suuryritysten ja yksityisautoilun ehdoilla.

Nyt 1960-luvun rakennuskantaa ja tieratkaisuja puretaan ripeässä tahdissa. Noin kahdessa sukupolvessa suunnittelutavoitteet ovat muuttuneet lähes kokonaan. Jos suunnittelussa mennään niin vikaan, että vain noin 60 vuoden jälkeen suuret alueet kaupungista puretaan, herää kysymys kestävän suunnittelun vaikeudesta.

Harri Hautajärven et al. toimittamassa kirjassa Kenen kaupunki (2021) esitetään sama kysymys uudelleen. Hautajärven et al. kirjan kritiikin ydin on sama kuin Helanderin ja Sundmanin: jälleen Helsingissä suunnitellaan yksipuolisista lähtökohdista nopealla aikataululla, usein marginaalisten eturyhmien näkökulmasta ja tehokkuusajattelu edellä. Pamfletin arvostelu kohdistuu erityisesti kaupunkisuunnittelua ohjaavan tiivistämisen ja korkean rakentamisen tavoitteisiin. Onko tiivistäminen ja korkea rakentaminen kestävää suunnittelua? Kestävätkö näiden tavoitteiden mukaisesti rakennetut ympäristöt vähemmän vai kauemmin kuin 60 vuotta?

Mannisen haastattelussa selviää, että suunnitelmien mukaan myös kaupungin keskeiset aukiot muuttuvat lähivuosina ja että niiden muutoksessa toteutetaan kaupungin strategian ja yleiskaavan tavoitteita: elävöittämistä ja tiivistämistä.

Aukioiden suunnittelun tavoitteita

Manninen kertoo, että Tukholmassa suunnittelun tavoitteet ovat samankaltaiset. Ydinkeskustaa kehitetään viihtymisen paikkana Richard Floridan hengessä. Florida tunnisti kuuluisassa teoksessaan luovan luokan, joihin vetoaa kaupunkiympäristöjen elävyys, viihtyvyys ja kulttuuripalvelut sekä osoitti luovien alojen talousvaikutusten olevan merkittäviä. Sergelin torin aluetta on jo muutettu vahvasti Floridan teorioiden tuella.

Myös Helsingissä tavoitteena on saada ihmisiä keskustaan. Kaupunkistrategissa tähdätään ydinkeskustan elinvoimaisuuden ja elämyksellisyyden lisäämiseen. Manninen sanoo tavoitteeseen pyrittävän elämän kautta, ei niinkään kaupunkitaiteellisin keinoin. Tästä syystä keskustaan tarvitaan lisää sellaista uutta toimitilaa, jossa ihmiset viihtyvät.

Tätä ajatusta toteuttaa vuonna 2017 käynnistynyt Uusi Eliel -hanke, jossa aukiota kehitetään uudisrakentamisella. Elielin- ja myös Asema-aukion kehittämiseksi järjestettiin 2020 kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu, jossa määriteltiin rakentamisen voivan olla liike-, toimi-, palvelu- ja kulttuuritilaa, mutta alueen historiallisen luonteen huomioivaa. Kilpailun viisi ehdotusta julkistettiin maaliskuussa 2021 ja ne keräsivät tuhansia kansalaiskommentteja, joissa kritisoitiin erityisesti rakentamisen suurta määrää. Kilpailun voitti norjalaisen arkkitehtitoimisto Snøhettan ehdotus ”Klyyga”. Kritiikin perusteella rakentamisen volyymia vähennettiin alkuperäisestä.

Kaavasta ei ole tehty päätöstä, mutta Elielinaukio etenee tällä suunnitelmalla. Sinne halutaan uutta monipuolista ja vetovoimaista toimitilaa, joissa palvelut ja viihtyminen yhdistyvät. Vaikka perinteisistä toimistoista pyritään eroon, Postitalo pidetään edelleen toimitilakäytössä.

Muutosorientoitunutta Mannista rakentamisen vastustus välillä ihmetyttää. Kaupunkihan on aina muuttunut, samoin tilojen käyttö ja luonne. Vanhoja valokuvia katsoessa näkee Kaivokadun ja Elielinaukion muuttuneen moneen kertaan. Elielinaukio on muokkautunut bussilaituriksi ratapihasta ja pysäköintipaikasta. Kun taksit ja bussit lähtevät sieltä, aukio avartuu. Myös Rautatientori muuttuu Kaivokadun mullistuksessa, samoin rautatieasema, jota VR kehittää runsaalla rahalla. Rautatientorilla talvella olleen suositun luistinkentän palaamisesta ei ole vielä selvyyttä, mutta keskustasta puuttuu lapsiperheiden vetovoimakohteita.

Toreja ja aukioita halutaan kehittää koko kaupungin alueella. Kantakaupungin ydinalueille ja muutamaan esikaupunkialueeseen keskittyvässä Torien master planissa tavoitellaan aukioiden ominaislaadun tunnistamista kehittämisen perustaksi.

Aukioilla alkaa kohta tapahtua

Torien master plan on Kaupunkiympäristön, kaupunginkanslian, kaupunginmuseon ja Helsingin Kaupunkitilat Oy:n yhteisesti työstämä 13:n aukion suunnittelutyökaluksi 2024 tehty kokonaisuus, jossa on tunnistettu torien toisistaan poikkeavat profiilit (Kuva 1). Ne muodostavat aukio- ja toritilojen sarjan, jota kaupunki on jo ryhtynyt kehittämään. Joukossa on sekä keskustan että esikaupunkialueiden aukioita. Tarkastelun tavoitteena on tunnistaa kaupunkitilojen hyödyntämätöntä potentiaalia, tukea kaupunginosien kehittymistä ja tuottaa viihtyisää ympäristöä. Tavoitteena on jatkossa ulottaa tarkastelu kaikkiin kaupungin toreihin ja aukioihin.

Torien kohentamisessa parannetaan niiden valmiutta toteuttaa tapahtumia ja palveluja. Ammattilaisten käyttöön järjestetään tapahtumasähkö. Myös valaistuksen laatua ja suunnittelua parannetaan, sen avulla toreille luodaan uusia näkymiä ja tunnelmaa. Kaupungin valaistuspäälliköllä Marjut Kauppisella on tässä tärkeä rooli.

Historiallisten torien (Kuva 2) tilapäisetkin käytöt herättävät usein vastusta. Monien mielestä Suomen tärkeimmän monumentaaliaukion Senaatintorin avaaminen ravintolapalveluille rikkoi torin arvokkuuden, mutta sen kesäterassi on ollut suosittu. Manninen ei näe hiljaisuutta arvona eikä tyhjyyttä monumentaaliaukion ominaisuutena. Kaikissa Keski-eurooppalaisissa kaupungeissa on historiallisia paikkoja, jotka ovat käytössä. Sen pitäisi olla Helsingissäkin mahdollista.

Monilla toreilla prosessit ovat niin pitkällä, että suunnitelmia voidaan ryhtyä toteuttamaan. Töölöntorin kaavavalitukset on hylätty. Pitkään taantunut Kauppatori on ensisijainen uudistuskohde. Sen asemakaava on valmisteilla ja uudistaminen voidaan aloittaa. Uudistus ulottuu myös torin ympäristöön. Rantafrontti uudistetaan Arkkitehtuuri- ja Designmuseosta Kauppatorille. Allas on innovaationa vakiintunut ja jää paikalleen, mutta maailmanpyörä todennäköisesti poistuu. Myös Katajanokan rantaa rakennetaan, Marinan kongressikeskuksen taakse suunnitellaan Esplanadin jatketta, jonka seurauksena rannasta tulee viihtyisämpi.

Uudet liikennejärjestelyt ja rakentaminen muuttavat torien sijaintia aluerakenteessa (Kuvat 3 ja 4). Hakaniemen torin rooli ja saavutettavuus muuttuu Laajasalon ratikkareitin valmistuttua. Myös nykyään vähän sivussa oleva Kasarmitori muuttuu keskeisemmäksi, kun Arkkitehtuuri- ja Designmuseo valmistuu Etelärantaan. Fredrikintorissa Manninen arvelee olevan keskieurooppalaisen aukion potentiaalia. Sinne on mahdollista luoda urbaani ja intiimi aukio järjestämällä kulkureittejä ja liikennettä uudelleen.

Esikaupunkialueilla (Kuva 5) painotetaan aukioiden paikallisuutta aluetta yhdistävänä tekijänä. Ylä-Malmin ja Haagan torit ovat placemaking projekteja, joissa halutaan vahvistaa paikan luonnetta. Uudistusta tehdään myös yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

Helsinki muuttuu

Juttutuokio Mannisen kanssa teki entistä selvemmäksi sen, että Helsinkiä rakennetaan ja määritellään lähivuosina paljon: aukiot uudistetaan, rantaviiva muuttuu lähes kaikkialla, keskustaan tulee uutta toimitilaa ja merkkirakennuksia, uusia raideliikenteen linjoja rakennetaan, kulkureitit muuttuvat, uusia keskustoja perustetaan ja rakennusten funktioita muutetaan. Helsinkiin todella rakennetaan lisää kaupunkia. Jo viiden vuoden kuluttua kaupunki on toinen. Suhtaudun empien muutoksen vauhtiin. Onko viisasta, että yksi sukupolvi määrittelee kaupungin uudelleen, kuten 1960-luvulla tehtiin. Toisaalta monet uusista suunnitelmista ovat muuttaneet Helsinkiä paremmaksi: toimivammaksi, kauniimmaksi ja kevyemmäksi. En kaipaa sitä suljettua ja ankarahkoa teollista kaupunkia, jossa kasvoin.

Lähteitä:

Florida, Rickhard 2002. The Rise of the Creative Class. And How It’s Transforming Work, Leisure and Everyday Life. Basic Books.

Hautajärvi, Harri; Heikonen, Juhana; Kummala, Petteri & Tuomi, Timo (toim.) 2021. Kenen kaupunki? Helsinki: Docomomo Suomi Finland ry., ICOMOSin Suomen osasto ry., Rakennustaiteen Seura ry. & Rakennusperintö-SAFA. https://icomos.fi/kenen-kaupunki/

Helander, Vilhelm & Sundman, Mikko 1970. Kenen Helsinki – raportti kantakaupungista 1970.  WSOY, Helsinki.

Fredrikintori: https://www.hel.fi/fi/kaupunkiymparisto-ja-liikenne/kaupunkisuunnittelu-ja-rakentaminen/suunnitelmat-ja-rakennushankkeet/fredrikintori

Ylä-Malmin tori: https://www.hel.fi/fi/kaupunkiymparisto-ja-liikenne/kaupunkisuunnittelu-ja-rakentaminen/suunnitelmat-ja-rakennushankkeet/yla-malmin-tori

Senaatintorin valaistuksen master plan: https://valoa.com/referenssi/helsinki-senate-square-master-plan/?lang=en

Hakaniemen rannan suunnitelma: https://www.masuplanning.com/project/hakaniemiranta/