Tampereen Pyynikillä, entisen kulkutautisairaalan korttelissa on Koko Kylän Piha – erikoinen paikka, joka on syntynyt alun perin yksittäisen kaupunkilaisen halusta huolehtia keskustakorttelin hylätyistä ja ränsistyvistä rakennuksista ja luoda sinne elämää. Nyt kortteli on jäämässä tyhjilleen.

Koko Kylän Pihan tarina alkoi sattumasta. Tamperelainen taiteilija Mika Pettissalo ajautui laiminlyötyyn kortteliin, silloisen opiskelija-asuntolan alueelle, ulkoiluttaessaan koiraa Tampereen Pyynikillä 2000-luvun alkupuolella. Paikka houkutteli ja inspiroi Pettissaloa, joka alkoi ottaa korttelin tyhjeneviä ja autioksi jääviä tiloja käyttöönsä ja huolehtia niistä. Korttelin silloiset vuokralaiset näkivät hänen vastuunkantonsa ja antoivat avaimen: ”Onpa hyvä, no ota, tuossa on avain.” Näin syntyi vähitellen taiteellisen talkkarin rooli urbaanin joutomaan hoivaajana – ei virallisen nimityksen kautta, vaan hiljaisen luottamuksen ja kanssakaupunkilaisten tuen siivittämänä.

Taiteellinen talkkari ei tullut tilaan suunnitelman kanssa. Hän tuli katsomaan, mitä voisi tehdä. Vuosien saatossa hän on kunnostanut kaupungin omistamia, vaille virallista hoitoa jääneitä rakennuksia ja korttelipihaa Tampereen keskustan kupeessa. Hän on muuttanut kesannolle jääneen alueen kaikille avoimeksi Koko Kylän Pihaksi, jossa kukoistavat taide, leikki ja kaupunkiluonto.

Kuva: Riina Lundman.

Huolenpitoa ja kohtaamisia

Koko Kylän Pihassa on ollut kyse kaupunkitilan hoivaamisesta – kultivoinnista, jossa laiminlyödystä paikasta on tullut kaupunkilaisten elävä kohtaamispaikka. Pettissalon toiminta ei ole yksinomaan fyysistä rakennusten kunnostamista vaan sosiaalista ja kulttuurista huolenpitoa. Taiteellinen talkkari on rakentanut korttelista paikan, jossa ihmiset voivat kohdata, leikkiä ja olla osa yhteisöä. Näin hän on – hoivan määritelmän mukaisesti – ylläpitänyt, jatkanut ja korjannut yhteistä kaupunkia ja tehnyt siitä paremman paikan elää jo parinkymmenen vuoden ajan.

”Käytännössähän vuodesta 2009 mä on ikään kuin alkanut hallinnoimaan tätä paikkaa. Ja naapurit soittaa mulle jos tuolla on joku lintu jäänyt vangiksi sairaalan sisään tai multa tullaan kysymään, että missä täällä voi parkkeerata tai muuta.” Lasten keskuudessa erityisen pidetty on ollut Koko Kylän Pihan jääliukumäki, jota taiteellinen talkkari on hionut talvi talvelta yhä toimivammaksi käyttäjien välittömän palautteen pohjalta: ”Nyt on vähän liian hurja, nyt tää on hyvä!”

Tukea ja törmäyksiä

Taiteellisen talkkarin työ ei ole jäänyt huomaamatta. Kaupunkilaiset ovat tukeneet Koko Kylän Pihaa osallistumalla toimintaan ja tapahtumiin, allekirjoittamalla adresseja paikan säilyttämiseksi sekä äänestämällä Pettissalon toiselle sijalle Vuoden tamperelainen -äänestyksessä vuonna 2024. Myös poliitikot ovat osoittaneet tukensa myöntämällä Koko Kylän Pihalle virallisen statuksen ja kaavamerkinnän, jonka mukaan kulttuuripiha tulee säilyttää osana sairaalakorttelin tulevaa rakentamista.

Sen sijaan kaupungin hallinnossa Pettissalon omaehtoinen, viralliset lupaprosessit ohittava tekeminen on närkästyttänyt joitakin viranhaltijoita. Joutomaista huolehtimista tai niiden luovan potentiaalin hyödyntämistä epävirallisin keinoin ei ole välttämättä tunnistettu, tunnustettu tai haluttu tunnustaa osana Tampereen nopeaa kaupunkikehitystä. Vaikka kulttuurin ja yhteisöllisyyden merkitys tunnustettaisiinkin strategiatasolla, käytännössä monet kulttuuritoimijat joutuvat taistelemaan tiloista ja tekemisistään kaupungissa.

Taiteellinen talkkari kuvaa ristiriitaista rooliaan: ”Omasta mielestäni minä olen Risto Reipas, kaupungin näkökulmasta minä oon Eemeli […] Mörköoopperan mörkö, joka kikkara käkkärä lumiukon laittoi parkkipaikan päälle.” Ristiriitainen tilanne on vienyt Koko Kylän Pihan byrokraattiselle törmäyslinjalle Tampereen kaupungin kanssa, ja korttelin vuokrasopimus irtisanottiin syksyllä 2024.

Kuva: Riina Lundman.

Vastuuta ja hoivaa

Koko Kylän Piha on ollut avoin kaikille kaupunkilaisille. Se on syntynyt luottamuksesta, yhteisestä halusta ja tekemisen ilosta. Se ei ole ylhäältä määriteltyä vaan alhaalta nousevaa, omaehtoista ja yhteisöllistä. Siinä yhdistyy yksilön kantama vastuu ja hoiva yhteisestä tilasta. Taiteellisen talkkarin käytössä ja hoivan kohteena ollessaan Koko Kylän Pihan kortteli on ollut jatkuvasti valvovan silmän alla ja välttynyt siten pahimmalta ilkivallalta. Lisäksi tilan luova käyttö ja toiminnan avoimuuden periaate rakentaa kaupunkiin yhteisöä, jonka kautta moni voi kokea kuulumisen tunnetta omaan kaupunkiinsa.

Jatkuvasta epävarmuudesta huolimatta Pettissalo on jo vuosien ajan käyttänyt aikaansa, osaamistaan ja resurssejaan Koko Kylän Pihan luomiseksi ja on rakentanut tilasta elävän osan kaupunkia, jota tullaan katsomaan aina ulkomailta asti. Taiteellisen talkkarin toiminta ei ole kaupunkia vastaan, vaan täydentää sitä siellä, missä kaupunkitilan virallinen hoiva on jäänyt puutteelliseksi. Pettissalon aktivismi ei ole kapinaa, vaan huolenpitoa ja hoivaa – arjen anarkiaa, jossa ilo ja leikki ovat osa kaupunkitilan hoitoa. ”Niin jotenkin ihmeellisiä koukeroita ja tää maailma on mulle, byrokratia ja hankesuunnittelu niin jotenkin, että mulla mieluummin noi lumiliukujen tekemiset, ne on kivempaa.”

Elämä jatkuu – muualla

Nyt Koko Kylän Pihan tilanne on kuitenkin muuttumassa: Tampereen kaupungin virkakoneisto voitti ja Koko Kylän Piha on saanut häädön. Taiteellinen talkkari on muuttanut toiselle paikkakunnalle, ja kortteli jää ilman jatkuvaa hoivaa. Vielä ennen häädön toimeenpanoa Pettissalo kuvaili tilannetta epävarmana: ”Sittenhän sitä vähän asennoituu eri lailla, niin sitä oli vähän pettynyt olo [kun tulikin häätö], mutta en tiedä mitä tapahtuu. Eletään tilanteen mukaan, ja otetaan peruna kerrallaan.”

Vaikka Koko Kylän Pihan tarina on tällaisenaan päättymässä, vastaavan kaltainen kaupunkitilan kultivointi ei ole harvinaista. Esimerkkejä löytyy eri puolilta Suomea: itsetehtyjä skeittiparkkeja, kaupunkiviljelmiä ja muita yhteisöllisiä kulttuuriprojekteja. Ne eivät synny hallinnon aloitteesta, vaan ihmisten tarpeesta hoitaa, elävöittää ja ottaa vastuuta omasta ja yhteisestä kaupunkiympäristöstä. Ne eivät ole vain projekteja vaan osa tekijöidensä elämää – itse tehtyä elämää, jossa kaupunki ei ole valmis vaan jatkuvasti muotoutuva. Joutomaa ei ole tyhjä ja joutava, jos joku hoitaa sitä.

Kuva: Krista Willman. Haastattelimme Mika Pettissaloa joulukuussa 2024 ennen häätöä. Valokuvat Koko Kylän Pihasta on otettu eri vierailujen aikana. Lainaukset ovat Pettissalon haastattelusta.

Lähteet:

Mikko Kyrönviita, Antti Wallin, Riina Lundman, Krista Willman & Elina Alatalo (tulossa). ITE-kaupunki: omaehtoinen aktivismi ja toisin tekemisen politiikka. Yhdyskuntasuunnittelu.

Kirjoittajat ovat Insurgent Spatial Practices -ryhmään kuuluvia tutkijoita Tampereen yliopistosta. Toteutamme ja tutkimme vaihtoehtoisia tilallisia ja luovia käytäntöjä kaupungeissa yhdessä taiteilijoiden, aktivistien ja kaupunkilaisten kanssa.