Senaatintori on tiheä paikka
Helsingin Senaatintori on Euroopan 1800-luvun merkittävimpiä aukioita yhtenäisen klassisen arkkitehtuurinsa ja sinne sijoitetun vallan keskittymän vuoksi. Se on paikallisesti ja kansallisesti merkityksellinen aukio, jossa on vietetty arkea ja juhlaa, esitetty valtasuhteita ja luotu suomalaisuutta. Lähes 200 vuoden ajan Senaatintorilla on esitetty merkittäviä kansallisen historian tapahtumia. Sitä voi syystä nimittää kansalliseksi muistiteatteriksi.
Ruotsin vallan aikainen vaatimaton 4 000 asukkaan kaupunki mullistui, kun siitä tuli 1812 Venäjän suuriruhtinaskunnan pääkaupunki ja sitä ryhdyttiin rakentamaan edustuskelpoiseksi hallintokaupungiksi. Helsingin uudelleenrakennuskomitean johtajan Johan Albrecht Ehrenströmin piirtämä kaupungin uusklassinen ruutuasemakaava ja Carl Ludvig Engelin suunnittelema keskusaukio muuttivat kaupungin täysin.

1. Helsingin Suurtori (nyk. Senaatintori) 1810-luvulla. Carl Ludvig Engel, 1894. (Historian kuvakokoelma, Museovirasto.)
Venäjän keisarin, saksalaisen arkkitehdin ja antiikin klassismin kieltä puhuvasta komeasta monumentaalitilasta on lähes 200 vuoden aikana tullut suomalaisuutta kiteyttävä paikka. Sen arvo liittyy paitsi yhtenäiseen arkkitehtuuriin myös sen symboliarvoon vallan keskittymänä. Aukion ympärillä sijaitsevat uskonnollinen, valtiollinen ja intellektuaalinen valta: kirkko, valtioneuvosto ja yliopisto. Torin eteläpuolen pienempiin rakennuksiin oli pitkään 1900-luvun loppupuolella sijoitettuna toimeenpanovaltaa: poliisi ja kaupunkisuunnittelu.
Torin rakennustaide viittaa Ateenaan, Berliiniin ja Pietariin. Tori onkin saanut useassa kansainvälisessä elokuvassa esittää Pietaria tai Moskovaa. Warren Beattyn elokuvassa Reds (1981) bolsevikkien vallankumous tapahtuu Senaatintorilla ja sen sivukaduilla, Michael Aptedin Gorkin puistossa (1983) Helsingin yliopisto esittää Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n päämajaa Moskovassa.
Symbolisen asemansa ja fyysisen rakenteensa vuoksi Senaatintori on ollut Suomen merkittävin massatapahtumien paikka. Se oli viime vuosiin asti Helsingin melkein lähes ainoa julkiseksi kokoontumispaikaksi soveltuva aukio. Se on mittasuhteiltaan 100 x 165 metriä ja sinne mahtuu noin 40 000 ihmistä – ja tarvittaessa enemmänkin. Puna-armeijan kuoron ja Leningrad Cowboysien yhteiskonsertissa Total Balalaika Showssa 1993 torilla oli noin 70 000 ihmistä.
Torin suljettu muoto vahvistaa torilla olijoiden yhteisyyden kokemusta. Sen fyysinen rakenne soveltuu esittämiseen, sillä niin portaat kuin aukiokin voivat toimia sekä näyttämönä että katsomona. Torilla on esitetty valtaa, konflikteja, yhtenäisyyttä, surua, iloa, rituaaleja, seremonioita, yleviä ja arkisia juhlia.
Senaatintori on kuin yhteiskunnallinen historiallinen yhteisöteatteri, jossa on tehty näkyväksi tasavallan kehityksen koettelemukset ja saavutukset. Paikka ja muisti liittyvät kiinteästi yhteen. Muisti on paikanvaraista tai ainakin se vaatii paikan tukea. Paikalla on kyky ylläpitää, tuottaa ja herättää muistoja. Senaatintori on paikka, josta on tullut sekä paikallinen että kansallinen muistimaisema ja johon sekä suomalaisuuden että helsinkiläisyyden identiteetit kiinnittyvät. Toria voi nimittää kansalliseksi muistiteatteriksi. Teatterista torin toki erottaa se, että torilla esitetään todellisia tapahtumia.
Torin merkitystä voi tarkastella tunnistamalla siellä esitettyjä tapahtumia kolmena otoksena. Torin tapahtumat ovat monitasoisesti kerrostuneita eikä erilaisten tapahtumien rajaa ole mahdollista määritellä tarkasti.
Otos 1: Paikallinen rituaaliteatteri
Torilla esitetään erilaisia paikallisia rituaaleja ja seremonioita. Urbaanissa kulttuurissakin rituaaleilla on samankaltainen tehtävä kuin agraarisessa yhteiskunnassa: ne merkitsevät alkamisen ja päättymisen, vahvistavat yhteenkuuluvuutta, jäsentävät yhteisön sisäisiä suhteita ja esittävät sen arvomaailmaa. Ne luovat luottamusta jatkuvuuteen ja pysyvyyteen epäjatkuvassa maailmassa.
Toistuvin seremonia torilla on ollut Uudenvuoden vastaanotto, jonka Helsinki-seura järjesti ensimmäisen kerran 1938, Jo tuolloin torilla seisova katsomo seurasi kellon viisareiden liikkumista kohti puoliyötä, minkä jälkeen kuultiin kaupunginjohtajan tervehdys, laulettiin moniin historiallisiin kriisitilanteisiin liittyvä ”Jumala ompi linnamme” -virsi ja huudettiin kolminkertainen eläköön-huuto isänmaalle. Senaatintorin vastaanoton tunnelma oli harras ja vakava. Sota keskeytti tilaisuuden pitämisen ja se järjestettiin seuraavan kerran vasta 1957, mutta ohjelma pysyi samana 1990-luvulle asti. Helsinki-seura järjesti tapahtuman 2006 asti, sen jälkeen sitä on järjestänyt Helsingin kaupunki ja sen omistama yhtiö.

2. Uudenvuoden vastaanotto Senaatintorilla 31.12.1957. (Volker von Bonin. Helsingin Kaupunginmuseo.)
Tapahtuma muuttui valtakunnalliseksi, kun sitä ryhdyttiin televisioimaan 1960. Monessa kodissa televisio avattiin varta vasten Senaatintorilla tapahtuvan Uudenvuoden vaihtumisen seuraamiseksi. 1990-luvulla harras tapahtuma alkoi karnevalisoitua, kun virren veisaaminen ja eläköön-huudot alkoivat nuoremmista osallistujista tuntua vierailta (HS 3.1.1997) Ensimmäinen ilotulitus järjestettiin torilla 1991.
2019 juhla siirtyi pysyvästi Kansalaistorille ja vastaanotto muuttui lava- ja pyroshowksi, jossa suomalaisen viihteen tunnetuimmat tähdet esiintyvät. Senaatintorilla vastaanotosta muistuttaa enää sinne vuodesta 1930 asti pystytettävä kaupungin virallinen joulukuusi.
Lucian päivä on toistuva alun perin ruotsinkielisten juhla, josta on tullut helsinkiläisten yhteinen kaupunkijuhla. Kulkuetta kynttilöineen ja valkopukuisine Lucia-neitoineen on kerääntynyt vuosittain katsomaan tuhansia helsinkiläisiä 1949 alkaen. Suomen Lucia-neito valitaan Folkhälsanin ja Hufvudstadsbladetin yhteistyöllä ja valtakunnallisella yleisöäänestyksellä. Lucia kruunataan Helsingin Tuomiokirkossa joulukuun 13. päivä. Kruunaamisen jälkeen Lucia-neito esiintyy kirkon portailla tonttujen kanssa, ja kulkue kiertää Helsingin keskustassa.
Lucia on esimerkki uskomuspohjaisten juhlien joustavuudesta, jossa yhdistyvät niin uskonnollinen, maaginen ja arkinen kuin perinne ja modernikin: kättä lyövät katolisen kirkon epäselvä syrakusalainen legenda, pimeyteen ja valoon liittyvät pakanalliset riitit, tontut, hevoset, missikisat ja luterilainen kirkko. Juhlaan liittyvä alkuperäinen Santa Lucia -laulukin kuvaa napolilaisen merimaiseman kauneutta samannimisen kaupunginosan kohdalla eikä valon tuojaa. Helsinkiläiset tuskin miettivät juhlan taustoja. Heille se merkitsee tervetullutta valon juhlaa ja kaamoskatkoa. Toisaalta juhla ei ole vain helsinkiläinen tapahtuma, vaan useilla paikkakunnilla valitaan omia Lucia-neitoja ja järjestetään kulkueita.
Aukiolla on lukuisia toistuvia tapahtumia kuten itsenäisyyspäivän ylioppilaiden soihtukulkue Hietaniemen hautausmaalta Senaatintorille, promootiot tai yliopisto-opiskelijoiden viestijuoksu Akateeminen Wartti. Kaupunkilaiset ovat myös kokoontuneet torille hautaamaan kansallisia merkkihenkilöitä ja presidenttinsä Ståhlbergista Ahtisaareen.
Otos 2: Kansallinen demokratiateatteri
Tori on myös erottanut suomalaisia. Valokuvissa näkyvät poliittisten ja ideologisten suuntausten muutokset: pyrkimys itsenäisyyteen ja demokratiaan, sisällissota ja oikeistoradikalismi, vasemmiston nousu ja politiikan kansainvälistyminen.
Venäjän vallan aikana kansalaiset yhdistyivät torilla vastustamaan sortolakeja ja vaatimaan laajempaa itsehallintoa. Ensimmäinen sortokausi päättyi 1905 suurlakkoon, joka vaikutti suomalaisen identiteetin kehittymiseen ja palautti Suomen autonomian, mikä mahdollisti demokraattisen eduskunnan synnyn vuonna 1906.

3. Suomen lippu Senaatintalon katolla 16.06.1918. Siniristilippu julistettiin Suomen lipuksi 29.5.1918. (Ivan Timiriasew, Helsingin Kaupunginmuseo)
Venäjän hajottua suomalaisten väliset poliittiset jännitteet lisääntyivät ja johtivat lyhyeen, mutta vahvasti erottavaan sisällissotaan 1918. Kaupunki jakaantui ja Senaatintorista tuli valkoisen vallan paraatitori toiseen maailmansotaan asti. Työväen mielenosoituskulkueet poistuivat torilta 1917. Aukion juhlatilaisuuksissa korostuvat lähes 20 vuoden ajan sisällissodan saksalaisten apujoukkojen ja voittajien muistoparaatit, armeijan asenäytökset ja vuosittaiset suojeluskunnan marssit. 1930-luvulla suurin osa eurooppalaisista maista suistui diktatuureiksi. Suomessa ei näin käynyt, vaikka nuoren tasavallan demokratiaa koeteltiin etenkin oikeistoradikalistisen Lapuan liikkeen Senaatintorille suuntautuneen talonpoikaismarssin aikana.

4. Vapaussodan päättymisen 15-vuotisparaati Helsingin Senaatintorilla 16.5.1933. (Pietinen, Historian kuvakokoelma, Museovirasto)
Toisen maailmansodan jälkeen jakautuminen lieveni, mutta Pitkäsilta erotti edelleen punaisen ja valkoisen Helsingin. Sisällissodan häviäjät syrjäytettiin historian kirjoituksesta ja palautettiin vasta 1960-luvulla toiseudesta osaksi suomalaisuuden tarinaa. Työväen vappu palasi keskustaan 1960-luvulla, jolloin vasemmiston vappumarssi alkoi suuntautua Hakaniemestä Senaatintorille.

5. Vappu Senaatintorilla 1.5.1966. (Asser Kantola, Helsingin Kaupunginmuseo)
Torilla ovat mieltään monien yksittäisten ja kollektiivisempien asioiden puolesta tai vastaan. 1970-luvulla torilla näkyy politiikan kansainvälistyminen. Vietnamin sota on ehkä ensimmäinen ulkomailla tapahtuva sota, joka on saanut suomalaiset laajasti torille osoittamaan mieltään. Sen jälkeen kansainvälinen politiikka on ollut pysyvä osa torin mielenosoituksia.

6. Vietnamin sodan vastainen mielenosoitus Senaatintorilla 1970. (Simo Rista, Helsingin Kaupunginmuseo)
Ajan kuluessa torilla esitetyt vastakohtaisuudet, ideologiset konfliktit ja julkisten identiteettien ilmaisut ovat sulautuneet yhteiseksi menneisyydeksi.
Otos 3: Globaali elämysteatteri
Kaupunkikilpailu on 1990-luvulta alkaen yhdenmukaistanut kaupunkeja ja erityisesti eurooppalaisten historiallisten kaupunkien arvokkaita keskustoja. Kaupungit tavoittelevat samankaltaisia kuluttajia perustamalla keskustoihin keskiluokkaisen, turvallisen tyypitellyn ympäristön ja niin tehdessään yhdenmukaistavat ne samankaltaisiksi.
Senaatintoristakin on kaupunkikilpailussa tullut osa kansainvälistä kaupunkikeskustojen huvikaupunkia ja elämystaloutta. Erilaiset markkinatapahtumat ovat vallanneet torin. Siellä on maakuntatapahtumia, rock-konsertteja, elokuvaesityksiä, ruokatapahtumia, ravintola-alueita, sambakarnevaaleja ja teematapahtumia kuten vanhojen autojen paraateja ja Aku Ankan syntymäpäiviä. Tuomaan Markkinoina tunnettu joulutori on sijoitettu aukiolle pysyvästi.
Tori on Helsingin ikonisin turistimaisema ja vetovoimatekijä. Senaatintorin ja helsinkiläisten onneksi torin suljettu muoto ja vakaat hallinnolliset rakennukset estävät sen perusteellisen kaupallistamisen. Helsingin kaupungin suunnitelmissa ei näytä olevan lisärakentamisen eikä uusien pysyvien rakenteiden salliminen torilla, mutta erilaista tilapäiskäyttöä on suosittu. Tori on tunnistettu ”kaupungin historiallisen ytimen monumentaalimaisemaksi, jossa julkisen tilan ja arkkitehtuurin välisen yhteyden säilyminen on tärkeää” (Torien master plan 2024). Kaupunkilaiset pääsevät edelleen ainakin toisinaan nauttimaan aukion rauhasta ja avaruudesta.
Lopuksi
Monille helsinkiläisille, kuten minulle, Senaatintori on arjen ympäristöä, jonka erityisyys jää huomiotta. Kouluvuosinani en osannut pitää toria arvossa siihen liittyvien pakkojen ja velvollisuuksien vuoksi. Lähellä sijaitsevasta tyttökoulustani oppilaat marssitettiin useita kertoja vuodessa kirkkoon istumaan paitsi juhlapyhien aikaan myös koulun alkaessa ja loppuessa. Tuomiokirkkolisänä tulivat vielä valtiopäivien avajaiset ja erilaiset muistojumalanpalvelukset, joihin oli osallistuttava. Lisäksi perheessäni pidettiin tärkeänä mennä Uudenvuoden aattona torille pakkaseen värjöttelemään. Välttelin pitkään toria kulkureittinä. Ei kiinnostaneet raskaat rakennukset ja iso aukio.
Vuosien mittaan suhteeni toriin on muuttunut kiintymykseksi. Pyrin kävelemään aukion poikki aina kun mahdollista tai valitsen ratikkareitin, joka kiertää sen. Kun kuuntelen Taiteiden yönä Senaatintorilla elokuun pimenevässä illassa Lauri Porran Bassoa tuhansien muiden kanssa olen sovussa torin kanssa. Oi upeat bassot! Oi kaunis Senaatintori! Oi ihana Helsinki!

7. Lauri Porran yhden kerran esitetty Basso sävellys Taiteiden yössä 15.8.2024. (Kuva: Mervi Ilmonen)
Lähteitä
Kirjoitus perustuu aiemmin julkaistuun artikkeliin: Ilmonen, Mervi. (2000) Helsingin Senaatintori muistiteatterina. Kirjassa: Stadipiiri (toim.) URBS. Kirja Helsingin kaupunkikulttuurista. Helsingin kaupungin tietokeskus. Edita.
Casey, Edward S. (1987) Remembering. A Phenomenological Study. Bloomington and Indianapolis: A Midland Book. Indiana University.
Wickberg, Nils-Erik (1981) Senaatintori – Senatstorget. The Senate Square – Der Senatsplatz. Denmark: Anders Nyborg A/S.
Olisiko Senaatintorin uudenvuoden ohjelma jo aika uudistaa? Helsingin Sanomat 3.1.1997 https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000003589065.html
Artikkelin pääkuva: Mervi Ilmonen
Mervi Ilmonen
Mervi Ilmonen on Aukion päätoimittaja 2024.