Kaupunkiympäristö toimii näyttämönä kaupunkilaisten ja kaupungissa vierailevien jokapäiväiselle elämälle, arjelle, juhlalle ja niin negatiivisille kuin positiivisille kokemuksille ja muistoille. Kaupunkiympäristö koostuu rakennetun ympäristön ja luonnonympäristön näkyvien fyysisten ja eri-ikäisten kerrostumien lisäksi kerrotun ja muistetun kaupungin kerroksista. Nämä ilmenevät usein paikkoina, joihin liitetään erilaisia tarinoita. Tarinat voivat syntyä yksittäisen ihmisen henkilökohtaisen elämän kokemuksista tai kollektiivisista muistoista, joissa tietty paikka yhdistetään esimerkiksi johonkin historialliseen tapahtumaan. Näin voi joskus käydä silloinkin, kun tarinalla ei ole todellisuuspohjaa.

Kaupunkiympäristöön sisältyy lukuisia historiallisia kerrostumia, kuten muinaisjäännöksiä, muistomerkkejä ja vanhoja rakennuksia, joihin niin ikään liittyy tosipohjaisia ja kuviteltuja tarinoita. Myös viihde ja fiktio rakentavat kokemusta kaupungista ja lisäävät tarinoiden kerrostumia. Kaupunkiympäristöt, tietyt paikat ja rakennukset ovat keskeisessä roolissa kirjoissa, elokuvissa ja tv-sarjoissa. Populaarikulttuuri saattaa myös nostaa vähemmän tunnettuja ja syrjäisiä kaupunkialueita huomion keskiöön. Lisäksi todellisiin tapahtumiin pohjautuva viihde, kuten true crime, on osaltaan vaikuttamassa kaupunkiympäristön paikkojen kokemiseen ja tarinoihin. Fiktioon ja viihteeseen pohjautuvat kaupunkikierrokset ovat keskeinen osa monien kaupunkien matkailupalveluja. Näitä kuvitteellisia kerroksia on lähestytty muun muassa nimistön- ja elokuvantutkimuksessa sekä elokuvaturismissa. Tutkimuksen painopiste on usein ollut turistien kokemuksessa ja kuvauspaikoissa.

Tässä teemanumerossa haluamme kuitenkin kiinnittää huomion siihen, miten mielikuvituksen kerrokset vaikuttavat usein arkiseen, urbaaniin maisemaan ympärillämme. Kirjoittajat tuovat esiin sen, kuinka esimerkiksi elokuvat ja rap-musiikki voivat taltioida ja kuvata kaupungin katoavia ja muuttuvia kerroksia sekä sitä, mikä on arkista. Kaupunkitilan muutos rakentamisen ja purkamisen sykleineen tulee taltioiduksi elokuvien ja musiikkivideoiden kuviin samaan tapaan kuin sitä on aiemmin tallennettu piirroksiin ja valokuviin. Tarinoiden, kuten rap-lyriikoiden, kautta voidaan myös oikaista stereotypioita esimerkiksi hyväosaisten Espoosta ja tehdä näkyväksi vähemmän tunnettua ja harvemmin kohdattua todellisuutta.

Teemanumeron kirjoituksissa nousee esiin muistamisen ja muistelun teemoja sekä niiden läsnäolo kaupunkiympäristön kerroksissa. Muuttuvassa kaupunkitilassa pysyvyyttä edustaviin vanhoihin rakennuksiin ja muinaismuistoihin liittyy tunteita, kokemuksia ja tarinoita. Ihmiset valitsevat, mitä muistaa, miten muistaa ja miten nämä muistot sitoutuvat paikkoihin. Muistojen kaupungeissa todelliset ja epätodelliset maisemat ja todellisuudet limittyvät.

Taavetti Lukkarisen hirttopuumuistomerkki Oulussa on paikka, jossa todellinen historia, urbaanit legendat, kummitustarinat ja henkilökohtaiset muistot kohtaavat. Kuva on otettu arkeologisten kenttätöiden yhteydessä vuonna 2014. Kuva: Tiina Äikäs

Teemanumeron kirjoitukset lähestyvät muistettuja ja kuviteltuja menneisyyden kerroksia neljän eri aihealueen kautta:

Populaarikulttuurin luomia kerroksia kuvaavat Vares-elokuvien näkökulmasta Kari Hintsala ja Aki Kaurismäen elokuviin pohjaten Helmi Kajaste. Lisäksi Annukka Saaristo lähestyy Espoo-kuvaa rap-musiikin kautta.

Muistamisen ja unohtamisen kysymyksiä kaupunkitilassa pohtii Veikka Kilpeläinen, joka kysyy artikkelissaan, mitä merkitystä menneisyydellä on muuttuvassa kaupunkiympäristössä. Laura Berger ja Netta Böök puolestaan nostavat tarkasteluun rakennuksiin liittyvät muistot rakennusten kontekstin muuttuessa radikaalisti. Katariina Ruuska-Jauhijärvi tuo Suomen Mineraali Oy:n asbestitehtaaseen liittyvien muistojen kautta esiin sen, kuinka muistot voivat olla myös ongelmallisia.

Kaupunkiympäristön todellisuuden rajoilla liikutaan, kun Liisa Kunnas esittelee Otaniemen alkuteekkarin hautaan liittyviä muistoja, samoin kuin Vesa-Pekka Hervan ja Antti Lahelman artikkelissa, jossa kaupunkeja lähestytään outouttamisen näkökulmasta.

Lisäksi kukin kirjoittaja pohtii omasta näkökulmastaan arjen muistoja kaupunkitilassa eli sitä, kuinka muistot ja kuvitellut kaupunkitilan kerrokset nivoutuvat arkiseen kokemukseemme kaupungista.

Tässä teemanumerossa nousee vahvasti esiin, kuinka kaikki nämä tarinat, niin kuvitteelliset kuin historiaan eri tavoin nojaavatkin, rakentavat kaupunkilaisten käsitystä kaupunkiympäristön historiasta, kohdistavat katseen uudella tavalla ja vaikuttavat paikan kokemiseen. Muistamisen − myös kuvitteelliseen kohdistuvan − kautta rakennamme identiteettiämme ja paikallisuutta.

Lähteet

Ameel, Lieven 2023. Literary urban studies: An introduction. Teoksessa The Routledge Companion to Literary Urban Studies. Toim. Lieven Ameel, Abingdon, Oxon – New York: Routledge, 1−10.

Champion, Erik, Lee, Christina, Stadler, Jane & Peaslee, Robert 2023. Screen Tourism and Affective Landscapes. The Real, the Virtual, and the Cinematic. Routledge: London – New York.

Juhonen, Milla 2021. Komisario Palmu -romaanien paikannimistö ja realistinen Helsinki-kuva. Virittäjä, 125(4). https://doi.org/10.23982/vir.111970

Juhonen, Milla 2023. Keppulointia ja rehjustusta Rööperin kulmilla: Paikannimistö sosiaalisen maantieteen rakentajana Outi Pakkasen ja Matti Yrjänä Joensuun rikosromaaneissa. Sananjalka 65, 215–237.

Linder, Johan 2013. Fictionalized cityscapes: Lisbeth Salander and the heritage of Stockholm. Teoksessa Making Cultural History: New Perspectives on Western Heritage. Toim. Anna Källén, Lund: Nordic Academic Press, 39–48.