Kaupunkisuunnittelussa on tänään vallalla yksi ahdas ihannekuva, vaikka kaupungin monimutkaisuus ja monimuotoisuus vaatisi tilan jättämistä epävarmuudelle ja uusille avauksille ottaa ympäristö huomioon.

Kaupungilla on jokaiselle asukkaalle erilaiset kasvot ja oma kertomuksensa hyvästä kaupunkielämästä. Myös suunnittelussa luodaan kertomuksia. Millaisena Helsingin kaupunkisuunnittelussa esitetään toivottu kaupunki ja hyvä kaupunkilainen, ja ohjaako tämä arvojamme?

Neuromoninaisempi kaupunki on selkeä, rauhallinen, joustava, ennakoitava ja asenneympäristöltään suvaitseva.

Liikkumisen kestävyysmurros vaatii ymmärrystä asukkaiden tavoista ja elämäntyyleistä. Elämäntyylitutkimus tukee suunnittelua valottamalla kuinka eri ryhmät liikkuvat ja käyttävät kaupunkia.

Kaupunkipuusto tuottaa ilmastohyötyjä ja tukee ihmisten ja muiden lajien hyvinvointia. Tätä potentiaalia ei ole kuitenkaan otettu huomioon riittävästi. Osoitan, miksi puuston vaaliminen on tärkeää ja miten sitä tulisi tehdä.

Miten aukiot voivat palvella paremmin lapsia ja nuoria? Artikkeli tutkii leikin, liikkeen ja monikäyttöisyyden merkitystä elävien ja inklusiivisten kaupunkitilojen kehittämisessä.

Hietalahden alue on Helsingin keskustan kauneimpia alueita, jossa pääosassa ovat kuitenkin autot, ja liikennealueiden ulkopuolella on aika vähän säpinää ydinkeskustaan verrattuna. Keskusta-alueen laajentuminen länteen olisi perusteltua, koska tulevaisuudessa Hietalahden alue on ensimmäinen osa historiallista keskustaa Jätkäsaaresta ja Hernesaaresta saavuttaessa.

Helsingin keskustaa luonnehtii puistokatujärjestelmä, jossa empiren ruutukaava liittyy puistomaisten katujen ja torien välityksellä mereen. Ratkaisu on osa Johan Albrecht Ehrenströmin 1810-luvun suurta suunnitelmaa maan uudesta pääkaupungista. Hänen asemakaavojensa merkitystä Helsingille ei voi sivuuttaa, sillä niillä luotiin uuden pääkaupungin perusratkaisut.

Valotaide tuo lisäarvoa asuinalueelle.