Miten aukiot voivat palvella paremmin lapsia ja nuoria? Artikkeli tutkii leikin, liikkeen ja monikäyttöisyyden merkitystä elävien ja inklusiivisten kaupunkitilojen kehittämisessä.

Julkinen tila on arkkitehtuurihistorian tutkimusalue, joka yhdistää menneisyyden ja nykyhetken. Julkisen tilan historia heijastaa kulttuurin ja yhteiskunnan kehitystä ja sen ihanteita. Julkinen tila on keskeinen nykypäivän demokratian ja julkisuuden areena, joka rakentuu tilan historiallisten kerrostumien varassa. Julkisen tilan historian merkityksen tunnistaminen on tärkeä tekijä ohjaamassa tilan kehittämistä ja käyttöä nykypäivässä.

Ajateltaessa fyysisiä kaupunkitiloja, julkisilla tiloilla viitataan yleensä katuihin, toreihin, aukioihin tai abstraktimmin avoimeen ja yhteiseksi omaisuudeksi miellettyyn kaupunkitilaan. Julkinen tila käsitteenä suuntaakin demokratian ytimeen. Erotettuna yksityisestä tai puolijulkisesta tilasta julkinen tila on avoin kaikille, eli ainakin periaatteessa kaikilla on vähintäänkin oikeus oleskella julkisessa tilassa ja käyttää sitä lupaa kysymättä.

Huomattava osa kaupunkien aukioista on liikennekäytössä. Monesti ne ovat kiertoliittymiä vaikka niitä kutsutaankin liikenneympyröiksi. Käsitesekaannus tuottaa myös liikennevahinkoja.

Kaupunkien kasvu on tuonut niin mahdollisuuksia kuin uusia uhkakuvia perinteisille aukioille. Globaalin markkinatalouden aikakaudella aukiot ovat ennen muuta alustoja, joissa käyttäjät, pääoma ja informaatio risteävät.

Kaupungit kätkevät sisäpihoilleen tuntemattoman maailman, joka tarjoaa viihtyisät puitteet keskustan elävöittämiselle.

Rikhard Manninen haastattelussa.